Olutarvio: Alvinne Cuvée Sofie Rabarber

Panimosta

Alvinne on pieni ja erittäin mielenkiintoinen vuonna 2004 perustettu panimo Belgian Moenissa. Sen valikoimista löytyy kuuden perinteisemmän belgityylin edustajat, mutta panimo on erikoistunut panemaan erilaisia flaamilaisia hapanoluita.

Erikoisuutena panimo on oma Morpheus-hiivakantansa, joka on eristetty Ranskan Auvergnesta kerätystä villihiivanäytteestä. Morpheuksessa on sekä saccharomycesiä että lactobacillusta, joka perinteisissä ei-happamissa oluissa on deaktivoituna. Oluissa käytetään makua tuomaan runsaasti erilaisia tuoreita hedelmiä sekä marjoja, erikoisempina esimerkkeinä mainittakoon savustettu ananas ja kvittenit.

Tällä kertaa testissä onkin Cuvée Sofie Rhubarb, joka siis on raparperilla maustettu Bordeaux-tynnyreissä kypsytetty vaalea hapanolut.

Itse olut

Tulppaanilasiin kaadettuna olueen nousee upea suurikuplainen vaahto ja itse neste on upean läpikuultavan tumman oranssia. Tuoksu ei ole kovinkaan voimakas, siitä erottuu ainakin hapan, käynyt hedelmäisyys, kirpeä omena sekä vieno etikkaisuus.

Maku onkin sitten tuoksuun verrattuna yllättävänkin makea. Olut on erittäin raikasta, makua hallitsee omenainen kirpeys ja sokerisuus. Raparperi tulee erittäin mukavana yllätyksenä jälkimaussa mukaan. Raparperisuus aiheutti itsellä aluksi hieman epäilyksiä, sillä en varsinaisesti ole kyseisen vihanneksen suuri ystävä, mutta näin happamassa oluessa se toimii upeasti. Epäilyksiä ei myöskään ainakaan vähentänyt se, että aiemmin tätä olutta maisteltuaan eräs ystäväni oli pitänyt sitä niin etovana, että oli kaatanut loput pullollisesta viemäriin. Onneksi itselleni tämä olut toimii erittäin hyvin.

Yleistuntumaltaan mausta jää mieleen jopa hieman gueuzemainen fiilis. Alkoholia tässä oli 8 %, mutta sitä ei kyllä maussa huomannut. Sokerisuudestaan huolimatta happamuus on hyvässä tasapainossa, mutta ei sentään jää tuntumaan limakalvoihin. Suutuntumaltaan muuten olut on mukavan täyteläistä. Tämä on kyllä erittäin tasapainoinen olut, jossa moni asia osuu hyvin kohdilleen. Aion varmasti tutustua jatkossa tarkemmin Alvinnen olutvalikoimaan!

Pisteytys

Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 17/20
41/50

Untappd: 4,0/5

Olutarvio: Hof ten Dormaal Kriek Zure van Tildonk

Alkuun hieman panimosta

Kyseessä on pieni perheomisteinen maatilapanimo Belgian Tildonkista. Oluen paneminen tilalla on aloitettu vuonna 2009 ja siihen on alusta asti käytetty tilalla itse kasvatettua ohraa, vuodesta 2010 tilalla on kasvatettu myös omia humaloita. Hieman myöhemmin panimo alkoi valmistaa villihiivalla käytettyjä hapanoluita, samalla perustettiin myös tynnyrikypsytysohjelma. Muutama vuosi sitten koko panimo tuhoutui tulipalossa, mutta uusi panimo saatiin toimintakuntoon yli kaksinkertaisella kapasiteetilla vuoden 2016 lopussa. Panimon valikoimasta löytyy perinteisiä belgityylejä kuten saisonia ja blonde aleja sekä edellämainittuja happamia oluita Zure van Tildonk -sarjasta eri tavoin maustettuina. Tällä kertaa testissä on Zure van Tildonk Kriek.

Itse olut

Olut kaatuu lasiin kauniin rubiinisävyisenä tummanpunaisena ja jättää ohuen, nopeasti häviävän vaahtokerroksen. Tuoksussa on mukana sekä lambicmaista maamaisuutta/tallimaisuutta sekä hieman jo pilaantuneen ja käyneen kirsikan aromia.

Maussa tuo käyneen kirsikan maku tulee enemmän etualalle, lisäksi mukana on myös etikkaisuutta ja erittäin paljon happamuutta. Ensimaisteluissa happamuus tuntuu peittävän jopa liikaa muita makuja alleen, mutta juoman lämmetessä lasissa maku avautuu enemmän ja happamuuden alta paljastuu myös makeutta ja maltaisuutta. Happamuus jättää kuitenkin mukavan kuivan tunteen kitalakeen pitkäksi aikaa siemaisun jälkeen ja lasillinen uhkaa tyhjetä huomattavan nopeasti kuivan suun kaivatessa uutta siemausta. Alkoholia tästä löytyy 6,5 %, mutta maussa sitä ei erota ollenkaan.

Kirsikkaisuus voisi minun makuuni olla hieman enemmän pinnalla, mutta maut ovat muuten melko hyvässä tasapainossa. Kirsikkaoluissa olen itse ehdottomasti tällaisten kuivempien, ei niin makeiden kirsikkaoluiden kannalla. Tästä kyseisestä oluesta nousi esiin huomattava happamuus, mikä kyllä sopii minulle erittäin hyvin. Tekisi ehdottomasti mieli maistaa myös muita Zure van Tildonk -sarjan oluita, varsinkin maustamatonta. Sen lisäksi saatavilla olisi tällä hetkellä ainakin oratuomenmarjoilla ja rypäleillä maustetut versiot.

Pisteytys

Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 15/20

37/50

Untappd-arvosana: 3,5/5

Esipuhe

Terve kaikille!

Päätin tässä joutessani alkaa kirjoittaa omaa olutblogia. Ajatus omasta blogista lähti jo joskus ehkä viime kesän lopulla ja nyt viimein sain aikaiseksi aloittaa. Kiinnostus erilaisiin oluisiin lähti joskus täysi-ikäistyttyäni, mutta tuolloin olutta tuli juotua lähinnä erilaisissa pippaloissa ja kekkereissä, joissa kädestä löytyi lähes aina jotain suuren panimon lageria erilaisissa pakkauksissa. Varsinainen olutharrastus lähti käyntiin vuoden 2016 kesällä, kun ensimmäistä kertaa asensin Untappd-sovelluksen puhelimeeni. Siitä lähtien olen vähintään merkannut ylös juodut uudet oluet, joita on tähän mennessä kertynyt vajaa nelisensataa erilaista. Yleensä olen myös pyrkinyt kirjoittamaan oluesta myös jotain ylös, mutta varsinkin erikoisemmissa ja moniulotteisemmissa oluissa Untappdin Twitter-tyylinen merkkirajoitus on aivan liian rajallinen, mikä onkin lisännyt halua blogin aloittamiseen.

Suosikkioluitani ovat imperial stoutien ohella sour alet, joista erityisesti flaamilaiset happamat sekä lambicit. Paras juomani olut tähän mennessä on todennäköisesti Rodenbachin Alexander. Pyrin kuitenkin maistamaan kaiken tyylisiä oluita ja määrällisesti suurin osa juoduista oluista varmasti peräisin lähimarkettien kaljahyllyiltä. Ostan kyllä myös häpeilemättä halvinta lageria, mikäli tilaisuus vaatii.

Tässä blogissa ei ole tarkoituskaan kuitenkaan kirjoittaa jokaisesta maistamastani oluesta, vaan lähinnä valikoin mielenkiintoisimmat tänne ja jätän loput vain Untappdin 140 merkin armoille. En pidä itseäni minään olutasiantuntijana, vaikka mielelläni opiskelenkin jatkuvasti lisää. Minusta on mukavaa myös etsiä taustatietoja ja mielenkiintoisia faktoja juomistani oluista ja panimoista ja niitä saatankin kirjoitella myös ylös.

Arvostelussa olen tottunut käyttämään jo Untappdin skaalaa 1-5, jossa omat kriteerini ovat: 1 – oluessa on jotain vikaa, 2 – juotava, 3 – hyvä olut, 4 – erinomainen, 5 – paras mahdollinen. Yhtään viiden pisteen olutta ei ole vielä vastaan tullut ja 4,5 pojotkin ovat melko harvassa. Ajattelin myös näin blogissa kokeilla hieman laajempaa pisteytyssysteemiä, mutta saa nähdä tuleeko siitä mitään.

Näin ensi alkuun luvassa on todennäköisesti arvioita muutamista hieman hankalamman saatavuuden belgioluista. Saa nähdä, kuinka nopealla tahdilla alan blogia päivittämään (vai alanko ollenkaan 😊 ).

- Valtteri