Mikkeller Bitter Bundle: 0 IBU vs. 1000 IBU vs. 3000 IBU

Tällaisen hieman pidemmän kesätauon jälkeen ajattelin herätellä blogia hieman henkiin arvioimalla lokakuun Mikkeller Beer Mailissa tulleen Bitter Bundlen. Kyseessä siis on kolmen triple-IPA:n sarja, joissa on käytetty enenevissä määrin katkerohumalointia. Nimensä mukaisesti 0 IBU:ssa ei ole ollenkaan katkeroita, 1000 IBU:ssa taasen on katkerot jo aivan tapissa (vrt. ”perus-IPAn n. 100 pinnassa oleva IBU”) ja 3000 IBU vetää homman jo aivan läskiksi. Teoreettisia lukemiahan nämä ovat ja saavutettu humalauutteilla, tietääkseni ihmisen makuaistilla ei pitäisi olla mahdollista havaita eroja tuommoisten lukemien välillä. Lisäksi nämä ovat poikkeuksellisen vahvoja oluita, 0 IBU ja 1000 IBU ovat vahvuudeltaan 12,1 % ja 3000 IBU nostaa riman 15,5 %:iin. Mainitsinko vielä, että kaikki nämä ovat 0,5 l tölkeissä? Saa nähdä, onko näin överioluissa mitään järkeä.

0 IBU

Nautin oluet IBU-luvun mukaan nousevassa järjestyksessä, joten ensimmäisenä lasiin kaatui luonnollisesti 0 IBU. Perinteisen IPA:n näköistä olutta – läpinäkyvää tumman oranssia nestettä suhteellisen reippaalla vaahdolla, joka laskeutuu nopeasti. Tuoksu ei ole kovin voimakas, ja se on melko yksipuolinen. Makean karamellista, hedelmäistä. ja myös alkoholi on tuoksussa mukana.

Myös maultaan 0 IBU on makeaa. Maistuu juuri niin imelältä, kuin näin vahvalta, katkeroimattomalta oluelta odotinkin. Hyvin pitkälti barley winemäiset fiilikset jää, mutta ei tästä paljoa kerrottavaa jälkipolville ole. Karamelli dominoi, myös viina maistuu häiritsevän reippaasti alta. Kehnoa viinakaljaa, mutta kuitenkin juotavaa. Ei jatkoon.

Pisteytys: 2,5/5

1000 IBU

Seuraavana 1000 IBU. Tästä on ilmeisesti olemassa kahta erää, joista aiempi on 9,6 % ja sitä onkin jo tullut maisteltua jossain aiemmassa Beer Mail -boksissa. Tämä siis on 0 IBU:n tapaan 12,1 % vahvuista ja ulkonäöltäänkin hyvin pitkälti samannäköistä.

Tuoksultaan 1000 IBU on terävämpi, viinaisuus on paremmin peitossa. Humalointi tuoksuu, hedelmäisyys ja havut ovat eniten pinnalla. Maultaan olut on selkeästi 0 IBU:a paremmin onnistunut tuotos. Tässäkin on reippaan makea mallaspohja, mutta humalointi maistuu jo heti alussa voimistuen loppua kohti. Reippaan havuisaa katkeroa on reilusti. Alkoholi maistuu suht voimakkaasti läpi jo kylmänäkin, muttei niin pahasti kuin 0 IBU:ssa.

Muistuttaa melko paljon aikaisemmin juotua 9,6 % 1000 IBU:A. Ehkä tämä on hitusen makeampaa ja viinaisempaa. Ihan kivasti katkeroa, mutta ei mitenkään erityisen paljon. Näin vahvaksi IPAksi suhteellisen hyvässä tasapainossa.

Pisteytys: 3,5/5

3000 IBU

Viimeisenä 3000 IBU. Ulkonäöltään samanlainen kuin edellisetkin oluet. Tuoksu ei ole tässäkään kovin voimakas. Terävä sitrushedelmä ja kukkainen humalointi. Lämmetessä tässäkin tulevat karamelli ja viinaisuus reippaasti esiin.

Maultaan ehkä vielä hieman edellisiäkin imelämpi barley winemäinen runko. Humalointi on pinnassa ja koko maun ajan mukana – havuja, greippiä ja saippuaakin. Myös tässä humalointi voimistuu ja loppumausta on jo aika tymäkkää. Suutuntumaltaan täyteläistä ja öljyisen liukasta. Alkoholi ei tule yllättäen niin vahvasti läpi kuin edellisissä, vaikka tässä sitä onkin enemmän.

Kokonaisuutena tämä on sarjan paras olut, mutta vain karvan verran 1000 IBU:a parempaa. Karamellivelliä tämäkin on, vaikka katkeroa nyt onkin muka kolminkertaisesti.

Pisteytys: 3,5/5

Yhteenveto

Tässä sarjassa eniten eroa tuli odotetustikin 0 IBU:n ja muiden välille. 0 IBU oli lähinnä imelän maltaista karamellivelliä kun taas 1000:ssa ja 3000:ssa mukaan oli saatu katkeroakin. Eivät nekään kuitenkaan miltään maailman humaloidummilta oluilta maistuneet, kun vertaa vaikka joihinkin (tupla)kuivahumaloituihin NEIPA-tyyppisiin oluihin. Vahva runko kyllä tekee paljon katkeron kaitsemisessa ja lähinnä näissä humalointi maistuukin koko maun aikana eikä vain ”peräkärrynä” lopussa.

Valitettavasti nämäkin menevät monen muun Mikkellerin oluen kanssa samaan laariin – ihan mielenkiintoinen konsepti, mutta kertamaisto riittää ja olut jää hassuksi kuriositeetiksi. Parempaakin IPA:a ja Barley Winea löytyy.

P.S Mikäli Beer Mail kiinnostaa, tästä linkistä saat ensimmäiselle kuukaudellesi -50% (samalla annat saman tarjouksen minulle) http://mikkelleraps.refr.cc/kalijanjuonnissa

Olutarvio: Alvinne Cuvée Sofie & Cuvée Sofie Plum

Pitkän blogihiljaisuuden jälkeen palataan asiaan belgisourien merkeissä. Tässä kesän mittaan on tullut juotua useampaakin erilaista belgiolutta, pääosin happamia. Pinnalle on kuitenkin erityisesti noussut Alvinne-panimo. Yksi ensimmäisiä blogikirjoituksiani olikin olutarvio mainiosta Cuvée Sofie Rabarber -oluesta, jonka ohessa myös lyhyesti esittelin panimon: Arvion pääset lukemaan tästä

Nyt jatketaan vielä Cuvée Sofie -sarjan oluilla, arviossa on siis perusversio sekä luumulla maustettu Cuvée Sofie Plum. Kertauksen vuoksi Cuvée Sofie on siis punaviinitynnyreissä kypsytettyä vaaleaa Phi-hapanolutta, jonka panimo omalla asteikollaan luokittelee makeudelta 2/5, happamuudelta 3/5 ja katkerolta 1/5. Panimon mukaan Cuvée Sofie on pehmeä ja virkistävä olut, joka hämärtää oluen ja viinin rajoja Bordeaux -tynnyröinnin mukana tuomallaan tanniinisuudella.

Cuvée Sofie

Olut kaatuu lasiin sameana tummanoranssina. Pulloa avatessa varauduin kuohumiseen, mutta yllättäen olut ei vaahtoa juuri ollenkaan. Tuoksu on kuitenkin voimakas, etikkaisen hapan ja belgifunkiakin löytyy. Alta paljastuu myös hieman makeutta etenkin oluen lämmetessä.

Ensivaikutelmana oluen maku on yllättävän lempeä. Tuoksun voimakas happamuus ei välity makuun ollenkaan niin paljoin kuin odottaisi, vaikka etikkaa mausta löytyykin. Sen lisäksi myös viinimäisyys, tanniinit ovat melko hyvin esillä. Pyörähtää äkkiä melko makean puolelle, happamuus tuntuu lähinnä jälkimaussa mietona. Maku on kuitenkin monipuolinen, useita eri villihiivaisen happamuuden, hedelmäisen makeuden sekä punaviinitynnyröinnin tuomia vivahteita löytyy.

Mietoon happamuuteen vaikuttaa varmastikin myös oluen suutuntuma – happoja on erittäin vähän, olut on lähes flattia! Olut tuntuu tämän vuoksi erittäin laihalta, lähes vetiseltä, vaikka runkoa onkin sen verran, ettei alkoholi pääse läpi. Hieman epäselväksi jää, onko tämä tarkoituksella näin vähähiilihappoista, pikaisella googlauksella selviää, että muillakin on tätä ongelmaa ollut. Kysyin asiaa myös panimolta itseltään, mutta kirjoitushetkellä vastausta en vielä ollut saanut.

Kokonaisuutenahan tämä oli tavallaan ihan ok flaamisouri, joka jäi ehkä hieman liikaa makean puolelle. Helppoa juotavaa, sillä makeus ja matalahappoisuus tekevät tästä aika mehumaisen fiiliksen. Kyllä tässä silti maun puolesta potentiaalia on loistojuomaksikin, kunhan vain hiilihapot olisivat kunnossa. Odotukset olivat kuitenkin ehkä hieman korkeammalla.

Pisteytys

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Yleisvaikutelma: 15/20

Yhteensä:35/50

Untappd: 3,5/5

Cuvée Sofie Plum

Luumuversiota kaataessa huomaa eron tavalliseen jo pulloa aukaistessa. Korkki poksahtaa hienosti pois ja olutta hieman kuohuukin pöydälle. Lasiin kaatuu perusversion identtisen värinen olut, mutta tällä kertaa päälle nousee reipas vaahtokerros. Lasin pohjalla lilluu myös hiivahitusia, lieköhän pullo otettu liian nopeaa vaaka-asennosta lepäämään?

Tuoksultaan olut on myös voimakas, mutta ei niin etikkainen. Happaman viinimäinen, belgifunkia löytyy tästäkin. Hapanta hedelmäisyyttä on enemmän. Edelleen tunnistettavissa flaamisouriksi.

Heti ensimaistossa huomaa, että kyseessä on perusversiota parempi olut! Happamuus on edelleen lempeämmässä päädyssä, mutta nyt hiilihappo ehkä hieman pääsee korostamaan sitä. Tynnyröinnin tuomat puiset vivahteet sekä tanniinit ovat edelleen hienosti esillä. Hapanta hedelmää on reippaasti, mieleen tulevat happamat kirsikat sekä raa’at luumut, mutta myös makeaa luumua maussa on.

Suutuntuma on tässä reippaasti parempi. Happoja on nyt juuri sopivasti, ei liikaa, vaikka meinasi avatessa kuohuakin pitkin pöytiä. Limakalvot supistuvat juuri sopivasti, mutta ei happamuus ei mene kuitenkaan ihan nenänieluun asti. Hieman ehkä alkoholi pääsee tulemaan läpi lämmenneenä, mutta se ei juurikaan haittaa.

Kokonaisuudeltaan kyseessä on erittäin hyvä flaamisouri – makeasta hedelmäisyydestään huolimatta ei jää liikaa makean puolelle vaan kuivaa happamuutta on hyvin tasapainottamassa. Tätä tukee myös reipas hiilihappoisuus. Tähän taas odotukset olivat hieman matalammalla, sillä olin  perusversioon kerennyt jo pettyä, mutta tämä olut kyllä ylitti kaikki alkuperäisetkin odotukset. Loistavaa olutta.

Pisteytys

Tuoksu: 8/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 4/5

Yleisvaikutelma: 18/20

Yhteensä:42/50

Untappd: 4,25/5

Olutarvio: Lervig / Basqueland Pepper Johnson

Näin hetken blogitauon jälkeen on luvassa pika-arvio jo tovi sitten juodusta oluesta. Tämä norjalaisen Lervigin ja Baskimaan nimikkopanimon yhteistyössä valmistettu olut on 11,5 % vahvuinen imperial stout, jonka ainesosaluettelosta löytyy laktoosia, kaakaota, vaniljaa sekä pippuria ja suolaa.

Lasiin kaatuu pikimusta öljymäinen olut olemattomalla vaahdolla. Tuoksu on voimakkaan paahteinen, josta löytyy kinuskimaista ja suklaista makeutta sekä myös hieman pippurin tuomaa maustetta.

Maultaan olut on melko monipuolinen. Alkumaussa erittäin makea runko on hyvin esillä. Kinuskia ja vaniljaa löytyy mukavasti ja suklaata on reippaasti pohjalla. Tämä yltiömakeus kuitenkin väistyy suhteellisen nopeaa paahteisuuden ja selkeän pippurin maun tieltä. Reipas paahteisuus kuitenkin on pippuria enemmän esillä eikä oluessa juuri ole varsinaista poltetta. Pippurin ohella maistuu ehkä myös ripaus suolaakin.

Suutuntumaltaan olut on täyteläistä. Alkoholi tulee ihan pikkuriikkisen läpi, mikä ei näin vahvassa oluessa sinällään haittaa.

Kokonaisuudessaan makeaa ja smoothia olutta kuitenkin hienolla pippurikontrastilla. Paahdettakin löytyy juuri sopivasti. Kerrassaan hyvä ja tasapainoinen stoutti, vaikkakin ehkä hieman kikkailulinjalle on lähdetty. Suosittelen ehdottomasti, mikäli makeammat ja maustetut stoutit maistuvat!

Pisteytys
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 16/20
40/50

Untappd-pisteet:4/5

Mikkeller Beer Mail - Huhtikuu 2019

Huhtikuun Beer Mailin mukana tuli kahdeksan kappaletta Mikkellerin omia oluita ja yksi Warpigsin Pale Ale. Kivana bonuksena paketissa oli myös kölsch-lasi, 2 dl vetoinen stange, sillä yksi kuukauden oluista oli Gaffelin kanssa yhteistyössä valmistettu Viking Kölsch. Tällä(kin) kerta pari olutta nousi ylitse muiden (molemmat Beer Geekit), yksi oli hieman keskivertoa parempi (Spontanplum) ja loput olivat vähän vähemmän mieleen jääviä oluita. No, tässä vielä pieni yhteenveto ja Untappd-pisteytykseni yksittäisistä oluista.

1. Taedonggang Pale Ale

Kuulemma Etelä-Korean top-1 craft beer. Mikkellerin ja The Booth Brewing Co:n kanssa yhteistyössä tehty 4,6 % pale ale. Perinteisen pale alen näköinen (ei samea) olut. Makea ja keskivoimakas kukkainen sekä hedelmäinen tuoksu. Maussa mukavasti mallasta, hieman karamelliakin. Reipas havukatkero hyvässä tasapainossa, jälkimaussa havua ja greippiä. Reippaan katkerovetoinen ja tasapainoinen pale ale. Varsinkin tähän vahvuuteen nähden melkeinpä tosi hyvä olut.

3,5/5

2. Sundried Saison

Aika pitkälti perussaison, jonka valmistuksessa on käytetty ohramaltaan lisäksi myös mallastamatonta ohraa sekä spelttimallasta. Sameanoranssia, semiläpikuultavaa olutta, jossa mukava vaahto. Hiivaisessa tuoksussa mukana belgiestereitä. Maultaan hieman hapan ja mausteisen hiivainen. Täyteläisen maltaista, hieman ehkä hunajaista mutta silti kuivaa. Aika peruskonstailematon tasapainoinen saison, ei erityisemmin herätä tunteita puolin tai toisin.

3,25/5

3. Peter Pale & Mary Gluten Free

Pari kuukautta aiemmassa laatikossa tuli tämän perusversio, joka ei erityisemmin vakuuttanut. Tässä linkki arvioon. Tämä gluteeniton on hyvin pitkälti samanlaista sekä ulkonäöltään ja tuoksultaan kuin perusversiokin. Myös maku on hyvin pitkälti samanlainen, mutta ehkä vähemmän tunkkainen. Tässä on parempi juotavuus. Havuinen ja melkeinpä saippuainen katkero hallitsee, runko leipäisää. Ihan ok kaljaa.

2,75/5

4. Warpigs Frank the Tank

Mieto, 5,3 % vahvuinen humalapommi. Ihan maukas samea APA.

Tässä linkki aiempaan arvioon blogissa: https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/04/olutarvio-warpigs-frank-tank.html

3,5/5

5. Mikkeller / Gaffel Viking Kölsch

Tässäpä vasta hyvä syy ottaa upouusi kölsch-lasi testiin. Vaaleankeltaista ja läpinäkyvää olutta, vaahtoaa hieman. Kevyt, mallasvetoinen tuoksu, jossa ehkä hitunen hunajan makeutta. Ensimaultaan raikkaan maltaista. Yllättävän paljon katkeroa, mutta kuitenkin maltillisissa rajoissa liikutaan. Leipäinen mallaspohja tekee ihan hyvin runkoa, ei erityisemmin makeutta mukana. Lopetuksessa terävä humalointi ja jälkimaku on kuivan katkera. Saisi olla enemmän maltaisuutta.

Ihan juotavaa, muttei erityisen säväyttävää kölschiä. Tyyliin olisi kyllä syytä tutustua tarkemmin. No, ainakin tässä tuli hieno lasi mukana. 

2,75/5

6. Kiin Kiin Pils

Kööpenhaminalaiselle Michelin-tähdellä palkitulle Kiin Kiin -thairavintolalle valmistettu sitruksinen pils. Valmistuksessa on käytetty lisänä riisihiutaleita sekä sitrus- ja limemehua. Tuoksusta sitruksisuus ei erotu, raikkaan mallasvetoinen ja selkeästi lageriksi tunnistettava. Maussa on jopa yllättävän tuhdisti mallasta, joka kääntyy nopeasti sitrushedelmien tuomaan kirpeyteen, lievästi on mukana myös happamuutta. Lopussa mukana on kohtuullisesti katkeroa sitruunan ja limen jäädessä viipyilemään jälkimakuun. Jälkimaku on muuten vähän tympeän sitruunankuorimainen. Suutuntumaltaan keskitäyteläisehkö.

Ihan juotavaa pilsiä, muttei mitenkään erityistä. Voisi olla raikkaampaa, mutta nyt etenkin jälkimaku jää hieman tympeän tunkkaiseksi ja liian happamaksi. Toimisikohan sitten paremmin thai-ruoan kanssa, jos on sillä silmällä valmistettu?

2,5/5

7. Oregon Fruit Series Spontanplum

Spontansarjan luumunmakuinen olut. Lambiceja mukaileva ja hedelmäisen kirpeä. Happamuutta olisi saanut olla varmaan hieman enemmänkin, kuitenkin aivan mukava olut. 

https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/04/olutarvio-mikkeller-oregon-fruit-series.html

3,75/5

8. Beer Geek Cocoa Shake / 9. Beer Geek Vanilla Shake

Tämän kuun satsin pelastajat. Kaksi eri versiota vahvasta imperial stoutista, molemmat aivan loistavia jälkiruokaoluita. Tässä linkki tarkempaan vertailuun.
https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/04/beer-geekit-vastakkain-cocoa-shake-vs.html

Cocoa Shake: 4,25/5
Vanilla Shake: 4,5/5

Ainiin! Olihan paketin mukana myös tosi pieni (olisiko ollut 20 g) Bean Geeksin suklaapatukka, jossa oli suklaata ja karamellisoituja maltaita. Meni kahvin kanssa ihan hyvin kahvileivän asemesta.

P.S. Mikäli kiinnostaa ottaa Beer Mail kokeiluun, tästä linkistä klikkaamalla saat yhden kokeilukuukauden puoleen hintaan! http://mikkelleraps.refr.cc/kalijanjuonnissa

Beer Geekit vastakkain: Cocoa Shake vs. Vanilla Shake

Nyt on vuorossa oikea titaanien taisto, kun vastakkain joutuvat Mikkellerin Beer Geek -sarjan Vanilla Shake ja Cocoa Shake. Kyseessä siis on Mikkellerin lippulaivaoluen Beer Geek Breakfastin pohjalta valmistetut ja vaniljalla sekä kaakaopavuilla maustetut Imperial Stoutit. Aivan suoraan kuitenkaan nämä shaket eivät ilmeisesti pohjaa perusversioon, sillä tavallisessa Beer Geek Breakfastissa alkoholipitoisuus on 7,5 % ja näissä molemmissa kuitenkin jo 12 %. En siis usko, että tällaisen vertailun kannalta ei hirveänä haittaa, että itseltäni on vielä tämä perusversio maistamatta. Kaikki nämä oluet on pantu Lervigin panimolla.

Oluiden ainesosista on hieman ristiriitaista tietoa. Esitteen mukaan näiden tulisi olla identtisiä sillä erotuksella, että Cocoa Shakessa on 1 % kaakaopapuja ja 0,7 % vaniljaa, kun taas Vanilla Shakessa kaakao on jätety pois ja vaniljaa on saman verran. Tölkkien kyljessä olevan aineosaluettelon mukaan kuitenkin eroavaisuutta löytyy myös siitä, että Vanilla Shakessa on käytetty ohramaltaan lisäksi kauraa ja Cocoa Shakessa olueen on lisätty sokeria. Molemmat kuitenkin väittävät olevansa Oatmeal Stouteja. No, mene ja tiedä – maussahan ne erot sitten huomaa.

Cocoa Shake

Otetaan ensiksi käsittelyyn suklaisempi tapaus. Ulkonäöltään olut on hienon pikimustaa ja kaatuu lähes öljymäisen paksuna lasiin. Vaahtoa ei nouse juuri ollenkaan, lukuun ottamatta tummaa pitsireunusta lasin reunoilla.

Tuoksu on erittäin voimakas ja makea. Tumma suklaa on pääosassa ja sen alta erottuu makeana myös tummaa sokeria. Kahvisuus ja paahteisuus tuoksuvat myös ja näiden yhdistyessä makeuteen muistuttaa tuoksu hieman kahvilikööriä.

Myös maku on erittäin makeaa ja suklaavetoista. Sokerisuus tulee esiin siirappisuutena / fariinisokerin makuna. Keskivaiheilla makeuden seasta erottuu hieman mausteisuutta ja salmiakkisuuttakin ja maku soljuu hienosti lopun vahvaan kahvipaahteisuuteen pienen katkeron siivittämänä. Jälkimaku on pehmeä ja paahteisuutta on juuri sopivasti tasapainottamassa, ettei olut jää aivan yltiöimeläksi.

Suutuntumaltaan olut on erittäin täyteläistä ja paksun öljyistä, hiilihappoa on melko maltillisesti mukana. Alkoholia ei tule juurikaan läpi ja oluen lämmettyäkin vasta ihan jälkimaun loppuvaiheilla, mikä näin vahvassa oluessa kertoo varmaan jotain rungon vahvuudesta.

Kokonaisuudessaan olut on erittäin makeaa, mutta kuitenkin tasapainoista. Maut soljuvat hyvin alun lähes siirappisesta makeudesta kahvipaahteiseen lopetukseen. Täyteläisyys on tapissa ja maku on kerrassaan moniulotteinen. Varmasti voi joillain tulla kritiikkiä liiallisesta makeudesta, mutta tämä kuuluu selvästi hitaasti nautiskeltavien oluiden sarjaan. Hauskasti tuoksusta tuli assosiaatio kahvilikööriin ja mausta mudcakeen – kyseessä siis on oikea jälkiruokaolut. Ainoana kritiikkinä voisin mainita hieman liian siirappisesta makeudesta, mutta muuten Cocoa Shake on kerrassaan erinomainen olut ja ylittää itsellä maagisen 4/5 pisteytyksen rajan.

Pisteytys
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 5/5
Yleisvaikutelma: 18/20
43/50

Untappd-pisteet:4,25/5

Vanilla Shake

Seuraavana sitten vaniljashake. Oluiden nauttimisen välillä oli noin kolme päivää väliä, joten kaakaoversio on vielä suht tuoreena muistissa.

Ulkoisesti Vanilla Shake on aika lailla identtistä Cocoa-serkkunsa kanssa. Tähän tuli ehkä vähän reippaammin vaahtoa, mutta se johtui todennäköisesti vain hieman reippaammasta kaadosta. Vaahto laski kuitenkin samantien.

Voimakas ja houkutteleva tuoksu. Erittäin makea, alta löytyy kuitenkin myös kahvipaahteisuutta. Suklaa ei tuoksu juurikaan päästäen vanilja-aromit paremmin esiin. Tuoksuu enemmänkin joltain jälkiruokaleivokselta, kuin kahvilikööriltä.

Maun puolelta myös Vanilla Shake edustaa imperial stoutien makeaa ääripäätä. Suklaata löytyy tästäkin hitunen, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin Cocoa Shakesta, sillä se tulee lähinnä suklaamaltaista. Tuoksun lisäksi myös maussa vanilja pääsee paremmin esille, muttei nouse kuitenkaan hirveän hallitsevaksi mauksi. Cocoa Shakea vaivannut siirappinen imelyys puuttuu lähes täysin. Vanilla Shaken makuun on ehkä hieman vaikeampi päästä kiinni, mutta alun sokerinen ja jopa karkkimainen makeus hallitsee aluksi soljuen hyvin loppumaun paahteiseen katkeroon. Tässä versiossa muut maut pääsevät paremmin esiin – espressomainen paahteisuus maistuu hieman paremmin ja loppumaussa salmiakkisuus on enemmän esillä, mistä tulee heti henkilökohtaisesti plussaa! Tasapaino on ehkä jopa hieman Cocoa Shakea parempi, sillä tämä ei ole ollenkaan niin siirappista.

Täyteläisyytensä ja suutuntumansa puolesta tämä on aivan samalla tasolla kuin Cocoa Shake. Paksua, öljymäistä, eikä päästä alkoholia läpi.

Kokonaisuutensa puolesta Vanilla Shake on hyvin pitkälti samassa linjassa Cocoa Shaken kanssa lähes kaikilla osa-alueilla. Ehkä tämä Vanilla Shake on kuitenkin hitusen parempi, sillä tässä ei ole niin paljon siirappisuutta ja alla piilevät maut pääsevät hieman paremmin esiin. Molemmat oluet ovat kuitenkin loistoesityksiä ja liikutaan aika pitkälti arvosteluasteikon yläpäässä.

Pisteytys
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Yleisvaikutelma: 18/20
44/50

Untappd-pisteet:4,5/5

Näin loppukaneettina sanottakoon, että molemmat oluet ovat erinomaisia, vaikka vaniljainen versio veikin tällä kertaa voiton. Pikkuhiljaa alkaa tämä tämän kevään Mikkeller-kuuri jo kyllästyttää, tekisi mieli jo kirjoitella muistakin oluista. Beer Maileja tulee näillä näkymin vielä yksi toimitus ensi kuussa, mutta sitten voisi niiden kanssa jo pitää hieman taukoa, ei vaan jaksa juoda niitä keskinkertaisia pale aleja ja pilssejä, joita laatikot ovat puolillaan, vaikka kuinka halpaa olisi. Toisaalta eipä näitäkään loisto-oluita olisi tullut varmaan muuten hommattua koskaan, että huonomminkin voisi asioidein laita olla.

Olutarvio: Mikkeller Oregon Fruit Series Spontan Plum

Mikkellerin Spontan-sarjan arviointi jatkuu. Nyt testissä Oregon Fruit- ja Spontan-sarjojen risteyskohdasta luumulla maustettu hapanolut. Tämä lambic-tyylinen olut on 6,3 % vahvuista ja tulee muiden Spontan-sarjan oluiden tyyliin 0,375 l pullossa, tällä kertaa kuitenkin ihan kruunukorkilla eikä shamppanjakorkilla varustettuna.

Lasissa olut on jännän hailakan punaoranssia, aika lailla ruusunmarjan väristä. Vaahtoa ei juuri tule, ja se vähäkin laskee nopeasti lasin reunoille ohueksi kerrokseksi. Tuoksussa on reippaasti lambicmaisen tallimaista happamuutta ja sitrushappoisuutta. Mukana on myös  marjaisuutta/hedelmäisyyttä ja etenkin hieman lämmenneenä tuoksu on erittäin luumuisa ja houkutteleva.

Maussa kirpeä sitruksinen happamuus iskee heti kärkeen. Maamainen happamuus on suhteellisen voimakas ja pikkuhiljaa sen alta nousee hedelmäisyyttä tasapainottamaan. Luumuisuus on täyteläisen hedelmäistä ja makuttakin tullen parhaiten esiin maun loppuvaiheilla. Etenkin hieman lasissa lämmettyään happamuus vähenee ja luumun makeus korostuu aivan eri tasolle kuin lähes jääkaappikylmänä. Pieni kirpeys pysyy koko ajan kuitenkin taustalla ja kokonaisuudessaan olut on kuivaa.

Suutuntumaltaan olut on keskitäyteläistä ja hiilihappoja siinä on kohtuullisesti. Vaikka mukana on aika reilustikin hedelmäisyyttä, on olut silti kuivaa. Kuivuus korostuu etenkin jälkimaussa, jossa myös happamuus jää mukavasti kiristelemään kitalaen limakalvoja.

Kokonaisuudessaan ihan mukava hedelmäinen lambic-tyyliä mukaileva hapanolut. Hedelmää on selvästi käytetty paljon ja se tuo hyvää vastapainoa sitruksiselle kirpeydelle. Vaikka happamuus pureekin aika hyvin, on olut kuitenkin verrattain melko helposti juotavaa ja happamuus häviää melko suurelta osin oluen lämmetessä, jolloin tämä maistuu jo melkein eri oluelta. Ei siis sinällään mitään ääriolutta. Mukava kokonaisuus, vaikka olisi saanutkin olla makuuni vielä happamempaa.

Pisteytys

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 14/20
37/50

Untappd-pisteet: 3,75/5

Olutarvio: Warpigs Frank the Tank

Warpigs on amerikkalaisen 3 Floyds -panimon ja Mikkellerin yhteistyössä perustama brewpub, joka valmistaa myös omia oluitaan. Varsinainen ravintola sijaitsee Kööpenhaminan Kødbyeniessä, mutta onneksi ravintolan oluita on saatavilla myös tölkeissä sekä pullotettuina. Tällä kertaa sain haltuuni Warpigsin Frank the Tank -oluen, joka on 5,3 % vahvuinen APA, jonka valmistuksessa on käytetty ohramaltaan lisäksi myös spelttimallasta.

Kellanoranssia ja sameaa olutta, hieno ja pitkäkestoinen vaahtokerros. Voimakas tuoksu leijailee kauas lasista – trooppista hedelmää, ehkä mangoa ja ananasta? Tässä vaiheessa epäily hiipii selkäpiihin – tölkin kyljessä lukeva APA taitaakin tarkoittaa tällä kertaa New England -tyyppistä olutta, eikä niinkään perinteisempää APA:a. Ulkoisesti ihan houkuttelevaa olutta, mutta tässä vaiheessa olin jo orientoitunut perinteisempään olueen.

Maultaankin olut on aika NEIPA:mainen setti. Mehumaisesta rungosta löytyy jo tuoksussa havaittuja trooppisia hedelmiä, ainakin ananas erottuu tuoksussa. Hedelmäisyydestä huolimatta rungosta ei löydy kuitenkaan juurikaan makeutta. Katkerointipuoli edustaakin sitä vahvempaa päätyä – erittäin vahva greippihumalointi jättää melkein jo poltetta kitalaelle. Suutuntuma on oluessa ihan hyvä, jälkimaku on kuiva ja kitkerä.

Tämäkin olut menee henkilökohtaisesti sinne humalapommi-kategoriaan. Ei ihan vastannut tällä kertaa odotuksia, mutta ihan kohtuullisen miellyttävää juomaa tämä oli. Omaan makuun tasapaino on ehkä hieman liikaa katkeron puolella, rungosta ei ole tarpeeksi vastapainoa. Sinänsä kuitenkin saatu erittäin paljon makua upotettua näinkin ’mietoon’ olueeseen.

Pisteytys

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 14/20

36/50

Untappd-pisteet: 3,5/5