Olutarvio: Maistila Rasputitsa

Joulunpyhät alkavat olla jo ohi ja katse kääntyy kohti uutta vuotta. Itsekin siirryin jo kaupunkiin odottelemaan vuoden vaihtumista, varsinaista lomaa on onneksi sentään vielä n. puolitoista viikkoa jäljellä. Tässä onkin hyvin aikaa mm. päivitellä blogia, mikä onkin paljon helpompaa näin oikean tietokoneen ja fyysisen näppäimistön äärellä.

Ennen joulunviettoon lähtöä käväisin muiden jouluostosten ohella Maistilan panimolla ostamassa itselleni ja isälleni joululahjat: pullot Rasputitsa -Imperial Stoutia mieheen ja isälle vielä lisäksi panimon upouusi olutlasi. Lahjat olivat mieleiset ja tyhjennettyä oman pulloni joulupäivänä täytyy sanoa, että kyseessä oli yksi parhaista (Russian) Imperial Stouteista, jonka olen juonut!

Oluella on vahvalle (10,9 %) imperial stoutille tyypillinen ulkonäkö. Lasiin kaatuu öljymäinen, valoa läpäisemättömän pikimusta juoma, jonka päälle nousee suurikuplainen sormenlevyinen vaahto, joka jättää kauniin suurikuplaisen pitsireunuksen lasiin. Tuoksu on voimakkaan makea, melkeinpä karamellinen. Päällimmäisenä siitä löytyy suklaata ja sen alta lakritsia ja kahvista paahteisuutta. 

Tuoksu on myös ehkä hivenen viinainen, mutta kuitenkin kokonaisuudessaan erittäin houkutteleva.

Maussa tämä olut pääsee loistoonsa. Rasputitsa on kokonaisuudessaan makeaa, mutta hyvin tasapainossa. Ensimaku on pehmeän suklainen ja kääntyy keskivaiheilla salmiakkiseksi, lopussa ja jälkimaussa paahteisuus pääsee esille kahvisuuden kanssa. Annoin oluen olla melko pitkään huoneenlämmössä ennen avaamista ja ainakin näin lämpimänä alkoholi tuli myös hieman mausta läpi, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Voimakkaasta makumaailmastaan huolimatta olut on melko helposti juotavaa. Suutuntumaltaan tämä on melko täyteläistä ja öljyisen soljuvaa, hiilihappoja on aika hillitysti.

Itse pidän juuri tämäntyylisistä makeammista ja hieman vähemmän paahteisista imperial stouteista. Mieleen muistuu erinomainen Fuller’s Imperial Stout, jota joskus alkuvuonna tuli maistettua tuopillisen verran. Panimo itse mainostaa Rasputitsasta löytyvän myös vaniljaa, mutta itse en sitä tästä lasillisesta löytänyt.

Kokonaisuudessaan helposti paras imperial stout, jonka olen hetkeen juonut. Kokonaisuudesta ei löydy hirveänä moitittavaa, ehkä alkoholi olisi voinut olla paremmin peitossa tuoksussa ja maussa, mutta toisaalta voihan sen ajatella liittyvän oluen Venäjä-teemaan nimen ja etiketin ohella (tai sitten ei). Tietenkin, jos tykkää paahteisemmista ja kuivemmista imperial stouteista, ei tämä varmaankaan iske niin kovaa, mutta omaan makuuni tämä oli juuri passeli. En voi vielä väittää koko loppuvuoden parhaaksi stoutiksi, sillä kaapissa odottelisi vielä ainakin yksi haastaja, mutta helposti kärkisijoille mennään.

Pisteytys

Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 17/20
42/50

Untappd-pisteet: 4,25/5

Olutarvio: Taiwalkosken Panimo Saison Taivalkoski

Joulu alkaa olla jo uhkaavasti aivan nurkan takana. Joululomaa on ollut jo pitkälti toista viikkoa ja pari päivää sitten tuli karistettua kaupungin pölyt jaloista ja lähdettyä joulun viettoon tänne Koillismaan selkosten maisemiin. Pienolutbuumi on saavuttanut pari vuotta sitten tämänkin pikkukylän, kun paikkakunnalle perustettiin oma Taiwalkosken Panimo.

Taiwalkosken Panimo aloitti aluksi vanhan ammattikoulun tiloissa, kunnes siirtyi entisen ABC-huoltoaseman tiloihin hieman keskeisemmälle paikalle avaten samalla myös oman myymälän (auki vain perjantaisin). Näiden parin vuoden aikana panimolta on tullut ulos seitsemän erilaista olutta, joista uusimpana tämänkertaisen arvion aiheena oleva Saison. Aiemmista tuotoksista parhaimpina ovat mieleen jääneet vahva belgityylinen ale Lodurr, sekä Witbier Vehnä. Panimon oluita on kuitenkin hieman vaivannut jokaisesta oluesta enemmän tai vähemmän löytyvä, hieman metallinen sivumaku. En ole myöskään ainoa, joka tämän ominaismaun on havainnut, etenkin panimon lagereissa se tulee melko vahvasti esiin. Saa nähdä, löytyykö ominaismaku myös tästä saisonista.

Taiwalkosken Panimon suurinta valttia on selvästi sen sijainti ja paikallisuus. Nyt paikallisuus on saatu myös konkreettisesti mukaan, sillä Saison Taivalkoski on humaloitua Marynkan lisäksi myös Taivalkoskelta kerätyllä Tyrämäki Goldings -humalalla. Erittäin hieno homma! Lisäksi mausteena on käytetty männynkerkkää.

Itse olut

Olut kaatuu lasiin tummanoranssina. Pinnalle nousee upea paksu ja pienikuplainen kumpuileva vaahto, joka kestää erittäin pitkään. Tuoksu on melko voimakas ja melko sitruksinen, alta löytyy myös ehkä hieman neilikkaista mausteisuutta. Kyllä tämän tuoksusta saisoniksi tunnistaa.

Myös maku on reippaan hedelmäinen. Sitruksen maku on terävänä heti ensimaussa, jota seuraa hieman vaisu maltaisuus. Jälkimaku pääseekin sitten iskemään mukavan kitkerällä puraisulla, lieköhän siinä myös männynkerkällä osuutensa. Kokonaisuutena maku on melko kuiva ja maltaisuus jää hieman taka-alalle. Alkoholi (5,9 %) ei maistu läpi. Edellä mainittu panimon ominaismaku löytyy tästäkin oluesta, mutta ei niin häiritsevänä kuin joissain muissa panimon tuotoksissa. Suutuntumaltaan olut on mukavan hiilihappoinen eikä jää mitenkään vetiseksi. Voisi toimia janonsammuttajana kuivuutensa vuoksi.

Pakko sanoa, että tämä oli kyllä mukava yllätys, vaikka ei ihan ehkä maailmanluokan olut olekaan. Ihan hyvää, tyylilleen ominaista olutta, jossa omaan makuun olisi voinut ehkä olla vielä enemmän runkoa. Jostain kumman syystä panimo on kyllä merkinnyt sivuilleen tämän oluen kohdalle tyylilajiksi Pale Ale, mutta eiköhän luulisi nyt nimestä jo selviävän kyseessä olevan saisonia. Panimon ominaismaku pääsi hieman häiritsemään, mutta ei niin pahasti kuin joissain muissa tyyleissä. Myönnän myös, että tämä ei välttämättä ole maailman puolueettomin mielipide ja pisteissäkin saattaa olla pieni kotiseutuylpeyslisä. Siitä huolimatta tähän mennessä Taiwalkosken Panimon parhaita tuotoksia, ellei jopa paras.

Pisteytys:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 10/20
30/50

Untappd: 3/5

Hyvää joulua kaikille lukijoille!

(Joulu)olutarvio: Beerhunter's Mufloni Äkäpukki Imperial Stout

Jouluolutkausi jatkuu vahvana. Tänä iltana lasiin päätyi porilaisen, viime vuosina melko kovaankin maineeseen nousseen Beer Hunter’s -panimon Mufloni Äkäpukki Imperial Stout. Henkilökohtaisesti olen muutamaa hutilyöntiä lukuunottamatta pitänyt melko paljon muflonioluista ja luettuani muutamat kehut tästä oluesta ovat odotukset tällä(kin) kertaa melko korkealla. Ja mikä onkaan parempaa kuin pitkän jouluostoksien ja -siivouksen parissa vietetyn päivän jälkeen saa rauhassa istuutua alas ja aukaista pullollisen tummaa ja vahvaa stoutia?

Olut on lasissa tyylillensä ominaisesti pikimustaa ja valoa läpäisemätöntä. Päälle jää tiheä, noin puolen sormen paksuinen vaahto, joka laskeutuu nopeasti jättäen hienon pitsireunuksen lasiin. Tuoksu on valloittavan voimakas, paahteinen sekä makean suklainen.

Paahteisuus esiintyy vahvasti myös maussa. Ensimaku on paahteista kahvisuutta, joka kääntyy hienosti lakritsimaiseksi paahteen pehmentyessä. Oluen vahva humalointi (100 EBU) tulee esiin jälkimaussa, jossa on reilusti havuisaa, hieman sitruksista katkeroa, josta itselleni tulee mieleen hieman joidenkin IPA:jen (sic) jälkimaku. Makeaksi tätä olutta ei voi mennä haukkumaan, sillä paahteisuus ja katkero ovat maun hallitsevina komponentteina. Mitään erityisempiä kommervenkkejä tässä oluessa ei ole. Perusmaut ovat erittäin hyvässä tasapainossa ja voisi sanoa, että ns. paketti pysyy hyvin kasassa. Suutuntumaltaan olut jää ehkä pikkuriikkisen vetiseksi – täyteläisempiäkin stouteja olen juonut, mutta ei tämä kuitenkaan vetistä ole, pikemminkin öljyistä. Alkoholi (9 %) ei tule maussa läpi.

Kyseessä on siis aivan hyvä, tyylilleen uskollinen esitys ilman turhia kikkailuja. Äkäpukki on melko helposti juotavaa, mutta silti mielellään hitaasti siemailtavaa Imperial Stoutia. Henkilökohtaisesti pidän aina, kun IS:stä löytää lakritsin/salmiakin makua, jota myös tästä löytyi. Oivallinen talvi-iltojen lämmike ja erittäin hyvä olut joulunodotukseen!

Pisteytys

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 15/20

38/50

Untappd-pisteet: 3,75/5

Olutarvio: Verzet Kameradski Balsamico

Jatketaan taas belgioluilla. Tänään testissä hieman erikoisempi tuttavuus, nimittäin Brouwerij Verzetin Oud Bruin/Imperial Stout -hybridi Kameradski Balsamico. Tämän suhteen odotukseni olivat erittäin korkealla, sillä kyseiset oluttyylit ovat henkilökohtaisia suosikkejani. Olut edustaa panimon ”bootleg beers” -sarjaa, jonka alla panimo julkaisee hieman omaperäisempiä oluita pienemmissä erissä. Katsotaanpa, lunastaako olut kovat odotukset!

Olut kaatuu lasiin melkein punamustana, ehkä hieman punaiseen taittavana tummanruskean sormenpaaksuisen vaahdon kera. Vaahto laskeutuu melko nopeasti jättäen lasin reunoille paksuhkon pitsikerroksen. Oluen tuoksu on ensinuuhkaisulla erittäin voimakkaan viinietikkainen, ensimmäisenä assosiaationa tulee mieleen Duchesse de Bourgogne, joka on myös etikkainen hapanolut. Tuoksussa erottuu myös hieman hedelmäisyyttä ja kirsikkaisuutta – tuoksusta tulee mieleen myös punaviini.

Maultaan olut edustaa reilusti enemmän hapanolut- kuin imperial stout -puolta. Mukana on reilusti etikkaista happamuutta, erityisesti juuri nimen mukaisesti balsamicoa. Happamuus kuitenkin leikkautuu jälkimaussa pois paahteisuuden tieltä. Suussa pyöriteltäessä ensihappamuuden jälkeen olut maistuu melko makealta, ehkä jopa hieman kirsikkaiselta. Olueen ei ole kuitenkaan kirsikoita lisätty, mutta ehkä tässä makuaisti on jo ehdollistunut odottamaan tiettyä hedelmäisyyttä tällaisilta hapanoluilta, mene ja tiedä. Tulppaanilasissa lämmetessään etikkaisuus ja happamuus väistyvät hieman antaen tilaa makeudelle, mutta en lämpimämpänäkään löydä tästä oluesta juurikaan imperial stoutia, ainakaan pienen paahteisuuden ja suuren alkoholipitoisuuden lisäksi.

Kokonaisuudessaan mausta tuli mieleen yskänlääkemäisyys/parfyymimaisuus, jonka vuoksi olut on pakko juoda melko hitaasti ja puolivälissä lasillista aloin jo epäillä, onko pullollinen (33cl) tätä tavaraa liikaa. Huvittavasti lasin jo tyhjennettyä tavasin pullonkyljessä olevaa tekstiä, jossa mainittiin maun ”expectations of antitussive that pampers the throat”, joten yskänlääkevertaus ei kai kovin kauas heitä. Tämä on myös tähän mennessä varmasti punaviinimäisin olut, jota olen juonut – myös alkoholipitoisuus sopii hyvin punaviiniin. Suutuntumaltaan olut on miellyttävää; sopivan hapanta, eikä tosiaankaan liian vetistä. Alkoholi maistuu kyllä läpi. Erittäin vaikea sanoa, täyttikö tämä olut odotuksiani. Hapanolutpuoli oli selvästi enemmän esillä ja oluesta jäikin enemmän mielikuva erittäin vahvasta ja viinimäisestä oud bruinista kuin sen ja imperial stoutin sekoituksesta. Tätä olisi kyllä riittänyt pienempikin maistelulasillinen tai ainakin tällaisesta pienestä pullosta olisi helposti juonut useampikin henkilö. Joka tapauksessa ainutlaatuinen olut.

Pisteytys

Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 15/20
38/50

Untappd-pisteet: 3,75/5

Olutarvio: Ruosniemen Jouluapulainen

Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja jouluolutkausi on jo pitkällä. Toissa viikonloppuna reissulla sain maisteltavakseni myös pullollisen Ruosniemen panimon Jouluapulaista, joka on appelsiininkuorella ja neilikalla maustettua pale alea, vahvuudeltaan 5,5 %. Viime vuoden versiosta olut on siis muuttunut, sillä vuoden 2017 Jouluapulainen oli 4,7 % vahvuista amber alea.

Olut kaatuu lasiin lähes ilman vaahtoa ja on samean tummanoranssia. Tuoksu on melko makea ja lähinnä toffeinen eikä kovin voimakas. Vaahdon ja tuoksun vähyys kyllä voivat johtua myös reissussa käyttämistäni laseista, joita ei ole oluenjuontiin erityisesti suunniteltu. Maultaan olut on melko kitkerää. Saippuaisen havuisa humala puraisee kohtalaisesti. Etiketissä mainituista mausteista neilikka tulee selvästi appelsiininkuorta enemmän esiin, etenkin jälkimaussa, joka on melko tympeän vetisen neilikkainen. Saippuaista, vetistä ja katkeraa. Ei jatkoon.

Pakko vielä sanoa, että tämän oluen makua en ehkä ilman oluen nimeä osaisi jouluun yhdistää. Jos oikein pinnistää, niin hieman tämä maistuu samalta kuin jouluksi askarreltavat neilikkamandariinit tuoksuvat, mutta aika kaukaa haettua sekin on. Mandariineihin neilikat sentään sopivat, eivät tähän olueen. Plussaa annan siitä, että on uskallettu panna jouluolut, joka ei ole tylsästi tummaa lageria tai stoutia. Myös etiketti on ihan hauska.

Pisteytys

Tuoksu: 4/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 3/10
Suutuntuma: 2/5
Yleisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 21/50

Untappd-pisteet: 2/5

Olutarvio: De Dolle Special Extra Export Stout

Olutarviot jatkuvat edelleen belgioluilla. Viime viikonloppuna kävin vierailulla kotopuolessa ja otin viikonlopun evääksi mukaan De Dolle -panimon Special Extra Export Stoutin, joka edustaa tyyliltään Foreign Stoutia. Tyyli on minulle ennestään tuntematon, mutta odotuksina on jotain imperial stoutin ja perusstoutin väliltä vaikkakin vahvuutta tällä oluella on 9 %. Panimolta olen aikaisemmin juonut mainiota Oerbieria, Dulle Teve -tripeliä, jotka molemmat kyllä vakuuttavat panimon oluen valmistustaidoista.

Olut kaatuu lasiin pikimustana, valoa läpi päästämättömänä nesteenä, jonka päälle nousee vaaleanruskea paksu vaahto, joka laskeutuu suht nopeasti n. puolen sentin tiiviiksi kerrokseksi. Tuoksu tässä oluessa ei ole kovin voimakas, siitä erottuu lähinnä kahvin paahteisuutta ja pieni häivähdys suklaata, mitkä ovat melko tyypillisiä monelle muullekin stoutille. Maultaan olut pääseekin hieman yllättämään – odotin juoman olevan makeahkoa, mutta makua hallitseekin kuiva kahvinen paahteisuus. Ensisiemauksista tulee mieleen vanha kunnon Koffin Porter ja sen ”mämmisyys”. Oluen vähetessä lasista sen omat maut alkavat kuitenkin erottua ja esiin nousee suklaamaltaan suklaisuus ja katkeran jälkimaun lakritsinen yrttisyys. Katkeruus tuntuu muutenkin melko runsaasti ja sitä onkin tässä oluessa 50 IBU:n verran. Oluen lämmetessä sekä suklaisuus että yrttisyys tulevat enemmän ja enemmän esiin. Suutuntumaltaan olut on sopivan täyteläistä, ei jää vetiseksi mutta katkera jälkimaku jättää kyllä suun aika kuivaksi.  Tämä olut onkin selvästi parhaimmillaan hitaasti siemailtuna paahteisuutensa ja kuivuutensa vuoksi.

Olut on maultaan hyvässä tasapainossa, mutta ei ehkä edusta juuri sitä stouttityyliä, josta itse pidän eniten. Omasta mielestäni vahvemmissa stouteissa saa olla hieman enemmän makeutta mukana. Tässä oluessa kuitenkin lakritsiyrttisyys toi oman mielenkiintoisen twistin makuun. Vähemmän yllättäen tästä tuleekin mieleen aikasempi kokemukseni panimon tummasta Oerbieristä – molemmissa ns. perusmaut maistuvat voimakkaimpina, mutta hieman etsimällä alta löytyy oma makumaailmansa. Voikin siis puhua mukavan moniulotteisesta siemailuoluesta. Erityisesti voin suositella tätä tähän vuodenaikaan kylmien ja pimeiden iltojen lämmikkeeksi!

Untappd-arvosana: 3,75/5