Olutarvio: Mikkeller Weird Weather Non-Alcoholic IPA

Nyt seuraa blogin ensimmäinen alkoholittoman oluen arvio. Mikkellerin Weird Weather -sarjaan kuuluu neljä erivahvuista IPA:a, joista tämä Non-Alcoholic IPA on 0,3 % vahvuinen New England -tyylinen IPA. Pantu De Proefbrouwerij’lla, valmistuksessa käytetty ohraa, kauraa ja ruista. Näillä spekseillä vaikuttaa jo ihan lupaavalta yritykseltä, ainakin mitä alkoholittomiin tulee.

Lasissa hailakkaa, vaaleankeltaista ja sameaa nestettä. Yllättävän pitkäkestoinen vaahto nousee n. sormenpaksuiseksi. Tuoksu on melko mieto, mutta miellyttävä. Aromihumaloinnista tulee raikas hedelmäisyys sekä hieman makeutta.

Maultaan olut pääsee yllättämään positiivisesti. Yllättävän hyvä humalan potkaisu iskee heti. Katkeroa on kohtuullisesti, sitrus ja trooppiset hedelmät maistuu. Runkoakin löytyy hieman tasapainottamaan, vaikka erittäin kevyttä juotavaahan tämä on. Erittäin mehuisaa, makeuttakin löytyy hieman, mutta selvästi katkerovetoinen olut.

Hiilihappoa on tuntuvasti. Alkoholittomuus paistaa eniten läpi jälkimaussa – sitä ei juuri ole. Suurin osa mausta katoaa sillä samalla hetkellä, kun olut ohittaa kurkunpään. Jälkimausta tulee mieleen kivennäisvesi, joka on maustettu humalilla.

Yllättävän hyvin on saatu NEIPA käännettyä alkoholittomaksi. Humalointi on suhteellisen vahvaa, mutta ei peitä kokonaan muuta makua. Makupuolelta ihan onnistunut, vaikka kyllähän tämä jää kaikilta osin ”oikeita” isoveljiään kevyemmäksi. Vielä jos jotenkin saisi taiottua lisää tukevuutta runkoon ja jälkimakuun pituutta, olisi jo vaikea erottaa ns. oikeasta NEIPA:sta. Ihan hyvä olut näin viikolla nautittavaksi ennen aikaista herätystä. Pisteytyksessä huomioitu holittomuus.

Pisteytys

Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 6/10 Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 12/20
29/50

Untappd-pisteet: 3/5

Olutarvio: Mikkeller Nelson Sauvin Brut Peach

Tänään lasiin kaatui Mikkellerin Nelson Sauvin Brut Peach. Innokkaimmat blogin seuraajat varmasti muistavat, että join tämän oluen tavallisen, ei-persikkaisen version tuossa muutama päivä sitten ja pidin siitä kovasti. Tässä vielä muistin virkistykseksi linkki aiempaan arvioon: https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/03/olutarvio-mikkeller-nelson-sauvin-brut.html Tämä persikkaversio on ainakin etiketin mukaan spekseiltään samaa olutta vahvuutta (8,8 %) myöten sillä erotuksella, että valmistuksessa on käytetty persikkaa. Rima on asetettu melko korkealle, sillä perusversio oli aivan erinomainen, monipuolinen olut.

Lasissa olut näyttää aivan yhtä houkuttelevalta kuin tavallinen versiokin. Hieno vaahto ja tummanoranssi väri, erittäin fotogeeninen olut. Tuoksussa sitten tuleekin jo hieman eroa, tämä erottuu selvästi makeampana ja hedelmäisenä. Greippiä ja persikkaisuutta löytyy, ehkä hitunen myös happamuutta taustalla.

Maultaankin tämä persikoitu painos on reilusti makeampaa. Tavallinen

Nelson Sauvin Brut on erittäin kuivaa, lievästi hapanta ja belgihiivaisen mausteista. Tässä mausteisuus on yhtä lailla läsnä, mutta muuten maut painottuvat enemmän makean hedelmäiseen puoleen. Tavallisen version kantava kuivuus puuttuu ja tilalla on äklomakeaa sokeroitua lientä. Lieköhän tässä käytetty sokeriliemessä säilöttyjä persikoita vai mitä? Hedelmäisyyttäkin on enemmän, mutta en tätä kyllä persikaksi tunnistaisi, jos sokkona joisin. Huomioitavaa on, että persikkaversiossa nousee ehkä hieman enemmän esiin viinirypäilesyys, jonka yhdistin hedelmäkarkkeihin perusversiossa.

Suutuntuma tässä on onneksi sama perusversiossa, keskitäyteläistä ja hiilihappoista. Alkoholi maistuu kuitenkin hitusen enemmän tässä läpi, mutta vasta oluen lämmetessä. Jälkimaku on kuiva.

Tässä oluessa kyllä pätee sanonta ’less is more’. Perusversio Nelson Sauvin Brutista oli erinomainen, moniulotteisen viinimäinen olut, jota joi mielellään hitaasti ja säästellen. Tämä persikkaversio taasen täytyy juoda hitaasti, sillä ylivedetty makeus alkaa äklöttää jo muutaman suullisen jälkeen. Lieköhän persikoiden lisäksi lisätty myös kandisokeria vai onkohan sokerinpilkkojaentsyymit jätetty pois vai mikä tästä tekee näin sokerista? Aikamoinen pettymys. Ulkonäköä lukuunottamatta ala-arvoinen esitys.

Pisteytys

Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 4/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 8/20

25/50

Untappd-pisteet: 2/5

Olutarvio: To Øl Trocken

Taas tanskalaista olutta, mutta tällä kertaa eri panimolta. Kryptisellä etiketillä varustetun pullon kyljessä lukee ’Dry India Pale Ale’, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole Brut IPA. Tarkemmin tarkisteltuna kyseessä on pilsner- ja münich-maltailla ja kölsch-hiivalla valmistettu olut, joka on humaloitu cascadella. Virallisesti panimo itse mainostaa tätä ’Brut-inspired IPA:ksi’ ja oluen on mainittu yhdistelevän IPA:n ja pilsnerin parhaat elementit. No, saa nähdä, toivottavasti tässä maistuu muukin kuin humalointi.

Vaalean kirkkaankeltainen (kuva vääristää) ja läpinäkyvä olut, johon nousee jonkin verran vaahtoa. Pilsneriltähän tämä ainakin ulkonäön perusteella vaikuttaa. Tuoksussa tämä erottuukin sitten jo omakseen, sitä hallitsee reipas kukkainen ja sitruksinen humalointi, mikä ilmeisesti on cascadelle tyypillistä.

Maistettaessa ensiksi iskee oluen kuivuus ja humaloinnin voimakkuus. Makeuden puute päästää hedelmäisen ja sitruksisen humaloinnin valloilleen etenkin jälkimaussa. Mallaspuolelta löytyy selvästi pilsmäistä (ja kölschmäistäkin) täyteläisyyttä, mutta se jää aikalailla katkeron alle. Maku oikaisee suoraan maltaisuudesta katkeroon ehkä hieman liiankin yhtäkkisesti, mutta toisaalta melko hedelmäinen humalointi luo myös omaa kontrastiaan kuivan rungon kanssa. Jostain kummasta myös maistan hieman savuisuutta tässä oluessa, vaikka sitä ei olekaan missään muodossa lisätty – lienee humaloinnin sivutuote, jonka henkilökohtaisesti assosioin savun mauksi.

Suutuntumaltaan olut on täyteläistä eikä 6 % alkoholipitoisuus maistu läpi. Jälkimaku muodostuu reippaan katkeron jättämästä hienoisesta poltteesta. Hiilihappoja on kohtalaisesti

Trocken on rungoltaan suht täyteläistä olutta, joka kääntyy suoraan vahvasti katkeroidun IPA:n puolelle kulkematta lähtöruudun kautta. Tavallaan ymmärrän mainospuheet pilsnerin ja IPA:n parhaiden puolien yhdistämisestä, mutta hyppäys makujen välillä on liian äkkinäinen ja tasapaino on selvästi enemmän katkeralla puolella. Ei sentään jää aivan Brut IPA:jen tasolle yksipuolisuudessaan. Ihan juotavaa tämä on, mutta näin toista kuivaa olutta peräkkäin juodessa tekisi jo mieli muuta.

Pisteytys

Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 13/20

32/50

Untappd-pisteet: 3,25/5

Olutarvio: Mikkeller SpontanDoubleBlueberry 2018

Mikä olisikaan parempaa kuin raskaan harjoitteluviikon jälkeen nauttia laatuolut kaikessa rauhassa? Eipä varmaan mikään. Tänään päätinkin juhlistaa viikonloppua Mikkellerin (milloinkohan nämä loppuu?) Spontandoubleblueberryllä. Kyseessä on D’proefilla pantu 9 % vahvuinen belgisour, jonka valmistuksessa on käytetty reilusti aitoja mustikoita ja kypsytetty 3 kuukautta tammitynnyreissä.

Lasissa olut on syvän tummanpunaista, pinnalle jää vaaleanpunainen vaahto, joka laskeutuu aika nopeasti ohueksi kerrokseksi. Tuoksu ei sinänsä ole kovin voimakas, sitä hallitsee lambicmaisen tallimainen happamuus sekä marjaisuus. Muistuttaa tuoksultaan melko paljon kriekejä, ehkä marjaisuus on hieman hapanta kirsikkaa pehmeämpää. Oluen lämmetessä tuoksussa marjaisuus nousee hieman enemmän esiin ja mustikkakin erottuu paremmin.

Maku noudattelee tuoksua. Reipas lambicmaisen maamainen/puumainen happamuus on erittäin voimakkaana esillä. Jälkimaussa sitten hieman pehmeämpää mustikkaisuutta. Lämmetessä myös maussa mustikkaisuus nousee enemmän esille happamuuden hieman hellittäessä. Odotin tämän olevan hieman makeampaa johtuen mustikoista, mutta tämä olikin erittäin kuivaa ja hapanta.

Suutuntumaltaan olut on täyteläistä, alkoholi ei tule läpi. Hiilihappoja on reippaasti. Happamuutta ei ole tässä säästelty, se tuntuu nielussa ja suun perukoiden limakalvojen supistuessa. Olut onkin tästä syystä hitaasti nautittava. Pienon pelko tulevasta närästyksestä heräilee olutta juotaessa. Aidon mustikoiden käytön tunnistaa jälkimaussa,  maistuu juuri siltä kuin olisi hetki sitten syönyt kourallisen tuoreita mustikoita ja niiden sisältämä luonnollinen sokerisuus olisi jo hälvennyt jättäen vain hapot suuhun.

Kokonaisuudessaan aivan hyvä, lambictyyppinen marjasour. Odotuksissa oli kyllä jotain makeampaa, mustikkaisuuden ja aiempien Spontan-sarjan oluiden perusteella. Kyllä tätä kriekin ja lambicien ystäville voisi aika varauksetta suositella. Tasapaino olisi voinut olla ehkä hieman enemmän marjaisuuden kuin happamuuden puolella, mutta mitenkään ylitsepääsemätön tämä ero ei ole.

Pisteytys

Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 16/20
38/50

Untappd-pisteet: 3,75/5

Olutarvio: Mikkeller Nelson Sauvin Brut

Mikkellerin Nelson Sauvin Brut (joskus myös Mikkeller Nelson Sauvignon) on 8,8 % vahvuista (Belgiassa pantua) belgialea, joka on käytetty alehiivalla sekä brettalla ja käymisen loppuunsaattamiseksi olueen on lisätty sokereita pilkkovia entsyymejä. Tämän jälkeen olutta on kypsytetty kolme kuukautta itävaltalaisissa viinitynnyreissä. Lopputuloksena onkin erittäin kuiva ja viinimäinen olut, johon Nelson Sauvin -humala tuo vielä oman lisänsä. Aukaisin ja join tämän oluen lukematta mitään esitietoja ja luulin saavani jotain lambicmaista belgisouria etiketin ”Belgian Wild Ale” -tekstin perusteella, mutta jouduinkin yllättymään melkoisesti!

Lasissa olut näyttää erittäin houkuttelevalta. Läpikuultavan  tummanoranssin oluen päälle nousee hieno suurikuplainen ja kumpuileva vaahtokerros, joka laskeutuu melko hitaasti. Tuoksu on monipuolinen. Hiven greippistä hedelmäisyyttä, jopa hieman makeutta. Bretan tuomaa tallisuutta taustalla, ehkä jopa viinimäisyyttä. Ensinuuhkaisusta tuli hieman mieleen jopa vanha kunnon Orval.

Maultaan olut on erittäin kuivaa, mikä ei sinänsä yllätä entsyymien käytön johdosta. Entsyymien käyttö oluessa ei hirveänä nosta odotuksiani, sillä niistä tulee mieleen Brut IPA:t, joihin suhtaudun hieman epäillen. Tässä oluessa kuitenkin makuun on saatu niin paljon muutakin kuin pelkkiä katkeroita ja kuiva runko tuo maut hyvin yhteen. Belgihiiva tuo olueen hieman pippurista 

mausteisuutta ja bretan myötä olut on hivenen hapanta. Katkeroakin löytyy reippaasti loppumausta. Jännänä sivuhuomiona loppumaussa mausteisuus ja katkeroiden yhteisvaikutuksesta syntyvä maku assosioituu mielessäni jotenkin salmiakkijauhetta sisältäviin hedelmäkarkkeihin, mikä on ehkä hieman kummallinen ominaisuus. Oluesta löytyy kyllä myös hieman valkoviinimäisiä piirteitä, ehkä eniten juuri kuivuuden ja Nelson Sauvin -humaloinnin vuoksi.

Suutuntumaltaan olut on täyteläistä ja reippaan hiilihappoista, kuohahtaa suussa melko kivasti. Alkoholi ei tule läpi, paitsi vasta lasissa aivan lämmenneenä. Muistuttaa suutuntumaltaan hieman jotain kuohkeaa tripeliä, josta alkoholi on saatu tehokkaasti piiloon.

Kokonaisuudessaan Nelson Sauvin Brut on hieman kuohu-/valkoviinimäistä kuivaa olutta, mutta mukana on myös maltaisuutta, belgihiivojen tuomaa mausteisuutta sekä brettaista happamuutta. Monipuoliset maut sopivat jopa yllättävän hyvin yhteen eikä loppuunkäyttäminen entsyymien avulla haittaa. Erittäin hienoa ja moniulotteista olutta. Mitenköhän käy saman sarjan persikkaversion kanssa, täytynee maistaa sitäkin pikapuoliin!

Pisteytys

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 16/20
41/50

Untappd-pisteet: 4/5

Olutarvio: Mikkeller Oregon Fruit Series: Berliner Weisse Strawberry & Coffee

Maaliskuun Beer Mail avattu ja sieltä ensimmäisenä testiin päätyi Mikkellerin nimihirviöolut Oregon Fruit Series: Berliner Weisse Strawberry & Coffee. Tämän 3,7 % vahvuisen oluen valmistuksessa on käytetty amerikkalaisen Oregon Fruitin mansikoita sekä tanskalaisen Coffee Collectiven gourmetkahvia.

Isosta tölkistä lasiin kaadettu olut on melko samean oranssia, menisi melkein jostain NEIPA:sta paitsi vaahtonsa osalta. Varovaisesti kaataenkin olut kuohuu melko paljon ja jättää korkean, kumpuilevan vaahtokerroksen, joka laskeutuu varsin hitaasti. Tuoksu on melko mieto, weissemäinen lievä happamuus marjoilla varustettuna. Mieleen muistuu aikoinaan juotu mustikkasiirapin kanssa tarjoiltu Hailuodon Weisse.

Maussa happamuus puraisee ensi alkuun. Marjaisuus on melko maltillista, mutta jälkimaussa mansikan kirpeys maistuu selvästi, muuten en ehkä sokkona mansikkaa tunnistaisi. Marjojen ja happaman maltaisuuden alta paljastuu selvästi kahvipaahteisuus, kuitenkin melko pehmeänä. Jotenkin kaikki yksittäiset maut jäävät melko miedoiksi, mutta toimivat kuitenkin yllättävän hyvin yhdessä.

Suutuntumaltaan olut on hyvä, hiilihappoja on reilusti ja täyteläisyyskin on kohdillaan, ainakin vahvuuteen nähden. Jälkimaku on yllättäen myös kevyt, suun perukoille jää pieni happamuus ja mansikan kirpeys. Mansikan ja kahvipaahteen combosta tulee hieman mieleen vadelma-salmiakki-makuyhdistelmä, joka toimii usein varsin hyvin. Kyllähän tämä melkoinen kuriositeetti oluena on, eikä välttämättä tule erikseen hankittua toiste, mutta mielelläänhän tämän maisteli. Tekisi mieli testata myös muita näitä Oregon Fruit Seriesin oluita.

Pisteytys

Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 15/20
36/50

Untappd-pisteet: 3,5/5

Yhteenveto: Mikkeller Beer Mail 2/2019

Näin kuun loppuun ja (melkein) kaikki satsin oluet maisteltuna on ihan hyvä katsoa Mikkellerin halvemman kuukasiboksin helmikuun tarjontaa hieman tarkemmin ja miettiä, oliko tämä erä kannattava ostos. Muutamasta laatikon oluesta olenkin jo hieman tarkemmin kirjannut blogiin ja lopuista laitan tähän ylös ainakin lyhyen kuvauksen. Ekstranahan tässä kuussa laatikossa tuli kahdeksan oluen lisäksi myös olutlasi. Tällä kertaa kaikki oluet olivat myös Mikkellerin omia tuotteita.

1. Spontancherry Frederiksdal

Erittäin hyvä lambic-tyyppinen wild sour ale makeilla kirsikoilla maustettuna. Hieman punaviinimäinen yleisvaikutelma. Tasapainoinen tuotos, josta ei paljon moitteita löytynyt. Tästä löytyykin tarkempi arvio.

Untappd: 4/5

2. Bean Geek: Hazy IPA

Bean Geek -suklaayrityksen kanssa yhteistyössä tehty NEIPA, jonka valmistuksessa käytetty kaakaopapuja. Jännän näköistä, melkein limelonkeron väristä vihreään taittavaa sameaa IPA:a. Sitruksista, ehkä jopa appelsiinista, katkeroakin sopivasti. Jos oikein kuvittelee, jälkimausta ehkä voi löytää tummasuklaisen kitkeryyden. Kepeää, sessioitavaa. Ihan ok mehukaljaa.

Untappd: 3,5/5

3. Bean Geeks: Chocolate Session Porter

Samaisen suklaafirman kanssa yhteistyössä tehty suklaaportteri, jossa myös kaakaopapuja. Vain 5,5 % vahvuiseksi porteriksi erittäin täyteläistä ja maukasta porteria. Ei uskoisi näin miedoksi, erittäin makeaa, reippaan suklaista. Paahteisuutta ja katkeroakin löytyy. Hyvä tasapaino, kallistuu makean puolelle. Jälkimaku jäi hieman ohueksi, mutta muuten ei suurempia moitteita. Tämmöistä kun saisi lähikaupasta, niin ei aina tarvisi hakea tummia oluitaan Alkosta!

Untappd: 3,75/5

4. Are you shore?

Mikkellerin ensimmäinen brut IPA. Ei mitenkään erityisen hyvää, mutta sinällään mielenkiintoinen tekele. Tässä tarkempi arvio.

Untappd: 2,75/5

5. Green Gold

Perinteistä jenkki-IPA:a, 7 %. Käsittääkseni Mikkellerin aikaisempaa tuotantoa ja ihan laadukasta olutta. Tuoksussa reippaasti greippejä. Maussa havuisan saippuaista katkeroa, greippiäkin löytyy. Reippaan maltainen runko, jossa ei erityisesti karamellisyyttä. Tymäkkä humalointi, pysyy kuitenkin kasassa. Vähän jäi tuo saippuaisuus kaivelemaan, ei taida myöskään olla tuoreimmasta päästä; parasta ennen -päiväys 30/08/19.

Untappd: 3,5/5

6. Peter, Pale and Mary

APA:a, vahvuudeltaan 4,6 %. ’Folk Pale Ale’. Tämä oli melko epämiellyttävän makuista. Liian kitkerää ja tunkkaista. Maussa hieman karamellista, leipäistä mallasta ja sen päällä erittäin paljon havuisaa katkeroa. Vahvuutee

n nähden täyteläistä, kepeä kokonaisuus, mutta tunkkaista. Kuinkahan tuoretta tämäkään on? Parasta ennen 9/19.

Untappd: 2,25/5

7. Not Just Another Wit

Vahva witbier, 7,6 %. Tämän kohdalla tuntui, että pieni 0,3 l kokoinen tölkki jäi kesken. Raikas, reippaan maltainen ja hienosti maustettu olut, jossa myös sopivasti katkeroa. Hienoisesti myös happamuutta. Monipuolinen olut, jossa paketti pysyy hyvin kasassa. Tarkempi arvio löytyy täältä.

Untappd: 3,75/5

8. Mission Chinese Beer

Sichuaninpippurilla maustettua 4,5 % vahvuista pilsneriä. Alun perin valmistettu juhlistamaan sanfranciscolaista Mission Chinese -ravintolaa. Kepeää vaaleaa olutta, jossa tuoksusta jo erottuu hienoinen yrttisyys. Maussa hieman pippuria ja mausteita, ehkä korianteria ja neilikkaa (näitä ei siis ole olueen lisättyinä). Mausteet kyllä erottuvat, mutta eivät dominoi makua liikaa. Melko helposti juotavaa, raikasta olutta. Mausteisuus ei erityisemmin säväytä, mutta toimii ihan kohtuullisesti. Ihan ok mausteolueksi.

Untappd: 2,75/5

9. SpontanYuzu

Mikkellerin Spontan-sarjaa, mausteena aasialaista yuzu-sitrushedelmää. Reippaan sitruksista, happamuudeltaan jopa hieman pistävää. Sitruunamehuisaa, hieman myös makeaampaa mandariinia/satsumaa mukana. Reippaan kirpeän hapanta, hieman jopa limsamaista. Ei mitenkään "maamaisen" hapanta. Oikein oivaa. Vahvuudeltaan 7,7 %, ei kyllä maussa tunnu.

Untappd: 3,75/5

Näin yhteenvetona täytyy sanoa, että olin ihan tyytyväinen tähän helmikuun pakettiin. Muutama tosi hyvä olut ja pari vähän kehnompaa, loput ihan hyvää keskitasoa. Uusi olutlasi oli myös hyvä bonus! Innolla odottelen jo maaliskuun pakettia, siitä on ainakin spoilattu jo pari Mikkellerin omaa Nelson Sauvin wild alea. Toisaalta pakko myöntää, että jos tästä olisi joutunut täyden hinnan maksamaan, niin ehkä silloin olisi jäänyt kaipaamaan vielä jotain parempaa, mutta näin puoleen hintaan (~25€ postikuluineen) tämä oli kyllä erittäin hyvä setti ja ehdottomasti hinnan väärti!

P.S. Mikäli haluat kokeilla tätä kuukausiboksia, tästä linkistä klikkaamalla saat ensimmäisen kuukauden puoleen hintaan, samalla antaen minulle saman tarjouksen: http://mikkelleraps.refr.cc/kalijanjuonnissa

Taiwalkosken Panimo Milk Stout

Päätin ottaa varaslähdön hiihtolomaan ja ennen kotiseuduille lähtöä ottaa testiin kotikyläni panimon upouuden oluen, sillä niitäkin jo saa lähimarketista. Kyseessä on Kuusamon Juuston kanssa yhteistyössä tehty 4,3 % vahvuinen milk stout, jonka valmistuksessa Taiwalkosken Panimo on siis käytetty naapurikunnan meijerin laktoosia. Heti kyllä nousee pienet epäilyt näin miedosta stoutista, sillä hyvät maitokauppastoutit ovat melko harvassa ja tässä vahvuus on pudotettu reilusti alle maitokaupparajan.

Lasiin kaatuu pikimusta olut, lähes olemattomalla vaahdolla. Tuoksu on melko mieto ja muistuttaa lähinnä kylmää kahvia. Paahteisuutta siis löytyy, ainakin tuoksusta. Lämmetessään paahteisuus hieman pehmenee ja tuoksu on makeahkoa.

Maultaan olut on melko mitäänsanomatonta. Vielä ehkä hieman liian viileänä maisteltuna maussa on vain laktoosin pehmentämää paahteisuutta oluen ollessa muuten erittäin vetistä ja mautonta. Hetken lämmettyään lasissa paahteisuus pehmenee entisestään mutta makua ei vähemmän yllättäen tule tyhjästä. Jälkimakukin on hieman makea, mutta erittäin vaisu. Laktoosi on selvästi hyvä lisä, sillä pelkän pistävän paahteisena ja vetisenä tämä voisi olla jo epämiellyttävää, mutta nyt suuhun jää kuitenkin sopiva makeus. Suutuntumaltaankin olut on yllättäen kevyen vetistä ja vähähiilihappoista.

Tämä oli kyllä heittämällä vetisin juomani stoutti. Pehmeä paahteisuus on kyllä ihan miellyttävää, mutta tässä ei kyllä selvästikään ole tarpeeksi makua eikä runkoa. Haluan stoutini täyteläisempinä, enkä varmaankaan ole mielipiteeni kanssa vähemmistössä. Semmoinen erikoisuus tästä tuli kuitenkin mieleen, että tämä voisi toimia esimerkiksi saunajuomana, mikäli haluaa kikkailla tummien oluiden kanssa saunailtana.

Pisteytys

Tuoksu: 3/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 4/10
Suutuntuma: 2/5
Yleisvaikutelma: 6/20

18/50

Untappd-pisteet: 1,75/5

P.S. Mukava huomata panimon panostaneen uudenlaiseen ulkonäköön pulloissa, tämä kyllä erottuu jo kaupan hyllyiltä!