Beer Geekit vastakkain: Cocoa Shake vs. Vanilla Shake

Nyt on vuorossa oikea titaanien taisto, kun vastakkain joutuvat Mikkellerin Beer Geek -sarjan Vanilla Shake ja Cocoa Shake. Kyseessä siis on Mikkellerin lippulaivaoluen Beer Geek Breakfastin pohjalta valmistetut ja vaniljalla sekä kaakaopavuilla maustetut Imperial Stoutit. Aivan suoraan kuitenkaan nämä shaket eivät ilmeisesti pohjaa perusversioon, sillä tavallisessa Beer Geek Breakfastissa alkoholipitoisuus on 7,5 % ja näissä molemmissa kuitenkin jo 12 %. En siis usko, että tällaisen vertailun kannalta ei hirveänä haittaa, että itseltäni on vielä tämä perusversio maistamatta. Kaikki nämä oluet on pantu Lervigin panimolla.

Oluiden ainesosista on hieman ristiriitaista tietoa. Esitteen mukaan näiden tulisi olla identtisiä sillä erotuksella, että Cocoa Shakessa on 1 % kaakaopapuja ja 0,7 % vaniljaa, kun taas Vanilla Shakessa kaakao on jätety pois ja vaniljaa on saman verran. Tölkkien kyljessä olevan aineosaluettelon mukaan kuitenkin eroavaisuutta löytyy myös siitä, että Vanilla Shakessa on käytetty ohramaltaan lisäksi kauraa ja Cocoa Shakessa olueen on lisätty sokeria. Molemmat kuitenkin väittävät olevansa Oatmeal Stouteja. No, mene ja tiedä – maussahan ne erot sitten huomaa.

Cocoa Shake

Otetaan ensiksi käsittelyyn suklaisempi tapaus. Ulkonäöltään olut on hienon pikimustaa ja kaatuu lähes öljymäisen paksuna lasiin. Vaahtoa ei nouse juuri ollenkaan, lukuun ottamatta tummaa pitsireunusta lasin reunoilla.

Tuoksu on erittäin voimakas ja makea. Tumma suklaa on pääosassa ja sen alta erottuu makeana myös tummaa sokeria. Kahvisuus ja paahteisuus tuoksuvat myös ja näiden yhdistyessä makeuteen muistuttaa tuoksu hieman kahvilikööriä.

Myös maku on erittäin makeaa ja suklaavetoista. Sokerisuus tulee esiin siirappisuutena / fariinisokerin makuna. Keskivaiheilla makeuden seasta erottuu hieman mausteisuutta ja salmiakkisuuttakin ja maku soljuu hienosti lopun vahvaan kahvipaahteisuuteen pienen katkeron siivittämänä. Jälkimaku on pehmeä ja paahteisuutta on juuri sopivasti tasapainottamassa, ettei olut jää aivan yltiöimeläksi.

Suutuntumaltaan olut on erittäin täyteläistä ja paksun öljyistä, hiilihappoa on melko maltillisesti mukana. Alkoholia ei tule juurikaan läpi ja oluen lämmettyäkin vasta ihan jälkimaun loppuvaiheilla, mikä näin vahvassa oluessa kertoo varmaan jotain rungon vahvuudesta.

Kokonaisuudessaan olut on erittäin makeaa, mutta kuitenkin tasapainoista. Maut soljuvat hyvin alun lähes siirappisesta makeudesta kahvipaahteiseen lopetukseen. Täyteläisyys on tapissa ja maku on kerrassaan moniulotteinen. Varmasti voi joillain tulla kritiikkiä liiallisesta makeudesta, mutta tämä kuuluu selvästi hitaasti nautiskeltavien oluiden sarjaan. Hauskasti tuoksusta tuli assosiaatio kahvilikööriin ja mausta mudcakeen – kyseessä siis on oikea jälkiruokaolut. Ainoana kritiikkinä voisin mainita hieman liian siirappisesta makeudesta, mutta muuten Cocoa Shake on kerrassaan erinomainen olut ja ylittää itsellä maagisen 4/5 pisteytyksen rajan.

Pisteytys
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 5/5
Yleisvaikutelma: 18/20
43/50

Untappd-pisteet:4,25/5

Vanilla Shake

Seuraavana sitten vaniljashake. Oluiden nauttimisen välillä oli noin kolme päivää väliä, joten kaakaoversio on vielä suht tuoreena muistissa.

Ulkoisesti Vanilla Shake on aika lailla identtistä Cocoa-serkkunsa kanssa. Tähän tuli ehkä vähän reippaammin vaahtoa, mutta se johtui todennäköisesti vain hieman reippaammasta kaadosta. Vaahto laski kuitenkin samantien.

Voimakas ja houkutteleva tuoksu. Erittäin makea, alta löytyy kuitenkin myös kahvipaahteisuutta. Suklaa ei tuoksu juurikaan päästäen vanilja-aromit paremmin esiin. Tuoksuu enemmänkin joltain jälkiruokaleivokselta, kuin kahvilikööriltä.

Maun puolelta myös Vanilla Shake edustaa imperial stoutien makeaa ääripäätä. Suklaata löytyy tästäkin hitunen, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin Cocoa Shakesta, sillä se tulee lähinnä suklaamaltaista. Tuoksun lisäksi myös maussa vanilja pääsee paremmin esille, muttei nouse kuitenkaan hirveän hallitsevaksi mauksi. Cocoa Shakea vaivannut siirappinen imelyys puuttuu lähes täysin. Vanilla Shaken makuun on ehkä hieman vaikeampi päästä kiinni, mutta alun sokerinen ja jopa karkkimainen makeus hallitsee aluksi soljuen hyvin loppumaun paahteiseen katkeroon. Tässä versiossa muut maut pääsevät paremmin esiin – espressomainen paahteisuus maistuu hieman paremmin ja loppumaussa salmiakkisuus on enemmän esillä, mistä tulee heti henkilökohtaisesti plussaa! Tasapaino on ehkä jopa hieman Cocoa Shakea parempi, sillä tämä ei ole ollenkaan niin siirappista.

Täyteläisyytensä ja suutuntumansa puolesta tämä on aivan samalla tasolla kuin Cocoa Shake. Paksua, öljymäistä, eikä päästä alkoholia läpi.

Kokonaisuutensa puolesta Vanilla Shake on hyvin pitkälti samassa linjassa Cocoa Shaken kanssa lähes kaikilla osa-alueilla. Ehkä tämä Vanilla Shake on kuitenkin hitusen parempi, sillä tässä ei ole niin paljon siirappisuutta ja alla piilevät maut pääsevät hieman paremmin esiin. Molemmat oluet ovat kuitenkin loistoesityksiä ja liikutaan aika pitkälti arvosteluasteikon yläpäässä.

Pisteytys
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Yleisvaikutelma: 18/20
44/50

Untappd-pisteet:4,5/5

Näin loppukaneettina sanottakoon, että molemmat oluet ovat erinomaisia, vaikka vaniljainen versio veikin tällä kertaa voiton. Pikkuhiljaa alkaa tämä tämän kevään Mikkeller-kuuri jo kyllästyttää, tekisi mieli jo kirjoitella muistakin oluista. Beer Maileja tulee näillä näkymin vielä yksi toimitus ensi kuussa, mutta sitten voisi niiden kanssa jo pitää hieman taukoa, ei vaan jaksa juoda niitä keskinkertaisia pale aleja ja pilssejä, joita laatikot ovat puolillaan, vaikka kuinka halpaa olisi. Toisaalta eipä näitäkään loisto-oluita olisi tullut varmaan muuten hommattua koskaan, että huonomminkin voisi asioidein laita olla.

Olutarvio: Mikkeller Oregon Fruit Series Spontan Plum

Mikkellerin Spontan-sarjan arviointi jatkuu. Nyt testissä Oregon Fruit- ja Spontan-sarjojen risteyskohdasta luumulla maustettu hapanolut. Tämä lambic-tyylinen olut on 6,3 % vahvuista ja tulee muiden Spontan-sarjan oluiden tyyliin 0,375 l pullossa, tällä kertaa kuitenkin ihan kruunukorkilla eikä shamppanjakorkilla varustettuna.

Lasissa olut on jännän hailakan punaoranssia, aika lailla ruusunmarjan väristä. Vaahtoa ei juuri tule, ja se vähäkin laskee nopeasti lasin reunoille ohueksi kerrokseksi. Tuoksussa on reippaasti lambicmaisen tallimaista happamuutta ja sitrushappoisuutta. Mukana on myös  marjaisuutta/hedelmäisyyttä ja etenkin hieman lämmenneenä tuoksu on erittäin luumuisa ja houkutteleva.

Maussa kirpeä sitruksinen happamuus iskee heti kärkeen. Maamainen happamuus on suhteellisen voimakas ja pikkuhiljaa sen alta nousee hedelmäisyyttä tasapainottamaan. Luumuisuus on täyteläisen hedelmäistä ja makuttakin tullen parhaiten esiin maun loppuvaiheilla. Etenkin hieman lasissa lämmettyään happamuus vähenee ja luumun makeus korostuu aivan eri tasolle kuin lähes jääkaappikylmänä. Pieni kirpeys pysyy koko ajan kuitenkin taustalla ja kokonaisuudessaan olut on kuivaa.

Suutuntumaltaan olut on keskitäyteläistä ja hiilihappoja siinä on kohtuullisesti. Vaikka mukana on aika reilustikin hedelmäisyyttä, on olut silti kuivaa. Kuivuus korostuu etenkin jälkimaussa, jossa myös happamuus jää mukavasti kiristelemään kitalaen limakalvoja.

Kokonaisuudessaan ihan mukava hedelmäinen lambic-tyyliä mukaileva hapanolut. Hedelmää on selvästi käytetty paljon ja se tuo hyvää vastapainoa sitruksiselle kirpeydelle. Vaikka happamuus pureekin aika hyvin, on olut kuitenkin verrattain melko helposti juotavaa ja happamuus häviää melko suurelta osin oluen lämmetessä, jolloin tämä maistuu jo melkein eri oluelta. Ei siis sinällään mitään ääriolutta. Mukava kokonaisuus, vaikka olisi saanutkin olla makuuni vielä happamempaa.

Pisteytys

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 14/20
37/50

Untappd-pisteet: 3,75/5

Olutarvio: Warpigs Frank the Tank

Warpigs on amerikkalaisen 3 Floyds -panimon ja Mikkellerin yhteistyössä perustama brewpub, joka valmistaa myös omia oluitaan. Varsinainen ravintola sijaitsee Kööpenhaminan Kødbyeniessä, mutta onneksi ravintolan oluita on saatavilla myös tölkeissä sekä pullotettuina. Tällä kertaa sain haltuuni Warpigsin Frank the Tank -oluen, joka on 5,3 % vahvuinen APA, jonka valmistuksessa on käytetty ohramaltaan lisäksi myös spelttimallasta.

Kellanoranssia ja sameaa olutta, hieno ja pitkäkestoinen vaahtokerros. Voimakas tuoksu leijailee kauas lasista – trooppista hedelmää, ehkä mangoa ja ananasta? Tässä vaiheessa epäily hiipii selkäpiihin – tölkin kyljessä lukeva APA taitaakin tarkoittaa tällä kertaa New England -tyyppistä olutta, eikä niinkään perinteisempää APA:a. Ulkoisesti ihan houkuttelevaa olutta, mutta tässä vaiheessa olin jo orientoitunut perinteisempään olueen.

Maultaankin olut on aika NEIPA:mainen setti. Mehumaisesta rungosta löytyy jo tuoksussa havaittuja trooppisia hedelmiä, ainakin ananas erottuu tuoksussa. Hedelmäisyydestä huolimatta rungosta ei löydy kuitenkaan juurikaan makeutta. Katkerointipuoli edustaakin sitä vahvempaa päätyä – erittäin vahva greippihumalointi jättää melkein jo poltetta kitalaelle. Suutuntuma on oluessa ihan hyvä, jälkimaku on kuiva ja kitkerä.

Tämäkin olut menee henkilökohtaisesti sinne humalapommi-kategoriaan. Ei ihan vastannut tällä kertaa odotuksia, mutta ihan kohtuullisen miellyttävää juomaa tämä oli. Omaan makuun tasapaino on ehkä hieman liikaa katkeron puolella, rungosta ei ole tarpeeksi vastapainoa. Sinänsä kuitenkin saatu erittäin paljon makua upotettua näinkin ’mietoon’ olueeseen.

Pisteytys

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 14/20

36/50

Untappd-pisteet: 3,5/5

Mikkeller Beer Mail - Maaliskuu 2019

Nyt olen viimeinkin saanut testailtua kaikki maaliskuun Beer Mailin oluet ja on taas aika koostaa pieni kokonaisarvio kuukauden boksista. Tälläkin kertaa oluita oli yhdeksän kappaletta ja Mikkellerin lisäksi pari oluista oli toisen tanskalaispanimon, To Ølin valmistamia. Useamman näistä oluista olenkin jo aiemmin arvioinut tässä blogissa ja lopuista heitän tähän pienen kuvauksen ja lyhyen  arvion. Kahta viimeistä To Ølin olutta lukuunottamatta kaikki oluet olivat Mikkellerin omia.

Nelson Sauvin Brut

Erittäin maukas yllätys, kuvittelin ’belgian wild ale’-varustetun pullon sisällön olevan jotain lambicmaista belgisouria, mutta kyseessä olikin varsin kuohuviinimäinen ja kuiva, mutta täyteläinen olut. Mausta löytyy myös hieman happamuutta sekä mausteisuutta. Erittäin moniulotteinen ja hieno olut.

Tarkempi arvio: https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/03/olutarvio-mikkeller-nelson-sauvin-brut_23.html

Pisteet: 41/50
Untappd: 4/5

Nelson Sauvin Brut Peach

Tämä taasen oli edellä mainitun oluen persikkaversio. Suoraan sanottuna karsea pettymys edelliseen verrattuna. Tämän pitäisi olla samaa, kuin perusversio, mutta vain lisätyillä persikoilla, mutta käsittämätön ällömakeus teki tästä melko hankalaa juotavaa. Alkoholikin taisi maistua vielä vähän enemmän läpi. Ei jatkoon.

Tarkempi arvio: https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/03/olutarvio-mikkeller-nelson-sauvin-brut_23.html

Pisteet: 25/50
Untappd: 2/5

SpontanDoubleBlueberry 2018

Nelson Sauvin Brutin ohella setin paras olut. Hyvä, erittäin kuiva lambictyyppinen marjasour. Happamuus melko tapissa, aitojen mustikoiden maku on selvästi havaittavissa etenkin jälkimaussa. Itse olisin ehkä kaivannut vielä hieman mustikkaista makeutta, mutta toimii näin kuivanakin.

Tarkempi arvio: https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/03/olutarvio-mikkeller-spontandoublebluebe.html

Pisteet: 38/50
Untappd: 3,75/5

Oregon Fruit Series: Berliner Weisse Strawberry & Coffee

Kevyt Berliner Weisse, jonka maustamisessa on käytetty hieman yllättävää makuyhdistelmää: kahvia ja sekä aitoja mansikoita. Tavallaan näiden ei pitäisi toimia yhdessä, mutta jotenkin kummallisesti happamuus vetää kokonaisuuteen yhteen. Jää kyllä kertakurioisteetiksi, mutta aivan hyvää olutta tämäkin oli. Tämän kanssa pisteytys on varmaan kokenut pienen inflaation.

Tarkempi arvio:https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/03/olutarvio-mikkeller-oregon-fruit-series.html

Pisteet: 36/50
Untappd: 3,5/5

Weird Weather Non-Alcoholic IPA

Alkoholitonta (0,3 %) NEIPA:a. Yllättävän hyvin saatu runkoa vastapainoksi suhteellisen tymäkälle humaloinnille alkoholittomaan olueen. Mehuisaa. Vähemmän yllättäen jää joka suhteessa ”aitoja” NEIPA:ja kevyemmäksi, eniten tämä häiritsee jälkimaun puuttumisessa. Muuten ihan kivaa ja varmaan parasta maistamaani alkoholitonta olutta.

Tarkempi arvio:https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/03/olutarvio-mikkeller-weird-weather-non.html

Pisteet: 29/50
Untappd: 3/5

ThaIPA

Ohra-, ruis-, ja vehnämaltaista sekä kaurahiutaleista valmistettua 7,1 %:n vahvuista (NE)IPA:a, joka on maustettu kookosmaidolla, limemehulla sekä passionhedelmillä. Sameaa vaaleankeltaista olutta, joka tuoksuu makean sitrushedelmäiseltä. Maussa hallitsee laktoosimakeutus, sekä kirpeä sitruunamehumaisuus. Katkerointi jättää toivomisen varaa. En oikein perusta laktoosimakeutetuista IPA:ista, tämä oli lyhyen ajan sisään toinen ällömakea laktoosi-IPA. Ihan juotavaa kylmänä, lämmetessään liikaa alkaa käydä jo liian äklöksi.

Pisteet: 27/50
Untappd: 2,5/5

1000 IBU

Nimensä mukaisesti melkoinen humalapommi. Tymäkkää havu-/greippikatkerointia tasapainottamassa on kuitenkin reippaasti karamellista makeutta. Katkeron lisäksi myös mallaspuoli vedetty aika tappiin. Katkeroa voisi kyllä olla jopa enemmän, mutta kyllä tämä nyt jo tuntui kitalaessa ja nenänielussa. Alkoholi tulee jo hieman läpi näin 9,6 % IPA:ssa. Tasapainoisen tymäkkä olut!

Untappd: 3,75/5

 To Øl Trocken

Ensimmäinen kahdesta To Ølin oluesta. Pullon kyljessä lukee ’Dry India Pale Ale’, mutta siitä huolimatta kyseessä ei ole Brut IPA, vaan ’Brut-inspired IPA’, joka on vähän välimalli pilsnerin ja IPA:n väliltä. Kuivaa olutta, jossa on aika tuhdin täyteläinen runko, joka hyppää vähän liian äkkinäisesti katkeron puolelle. Ei oikein tasapainossa, mutta juotavaa kuitenkin. Ei jäänyt mieleen erityisemmin.

Tarkempi arvio: https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/03/olutarvio-to-l-trocken.html

Pisteet: 32/50
Untappd: 3,25/5

To Øl Light Saviour

Toinen To Ølin olut. Session DDH IPA, vahvuutta vain 3 %, kuivahumaloitu Mosaicilla ja Citralla. Samean vaaleankeltaista juomaa olemattomalla vaahdolla. 

Tuoksussa voimakas aromihumalointi, sitrusta ja trooppista hedelmää. Erittäin kevyttä juomaa, greippinen humalointi hallitsee. Tulee jopa hieman ylitse, jälkimaussa polttelee kitalessa. Erittäin kevyttä, mutta en tätä vetiseksi väittäisi. Hirveän hyvin ei jäänyt mieleen. Ihan ok  viritelmä näin vahvuudeltaan miedoksi olueksi.

Untappd: 3/5

Kannattiko?

Tälläkään kertaa ei kuukausitilaus jäänyt harmittamaan. Käteen jäi pari huonoa olutta (ThaIPA ja Nelson Sauvin Brut Peach), pari mitäänsanomatonta olutta (molemmat To Ølit – Light Saviour ja Trocken), pari ihan hyvää olutta (Straberry & Coffee Berliner Weisse ja Weird Weather Non-Alcoholic IPA) sekä kolme tosi hyvää olutta (Nelson Sauvin Brut, SpontanDoubleBlueberry sekä 1000 IBU.

Hintansakin puolesta tämä tuli noin kolme kertaa halvemmaksi, kuin se, että olisi ostanut kyseiset oluet erikseen Mikkellerin verkkokaupasta, kun boksin näin puoleen hintaan sain. Vaikka tottakai tulee ottaa huomioon, että tässä maksaa siitä, että ei saa itse valita oluitaan.

Kokonaisuutena maaliskuun erä Beer Mailia oli aivan pätevä. Ainoa mikä jäi harmittamaan, oli stoutien ja porterien puute, mutta tämä tulee ilmeisesti korjaantumaan huhtikuun setissä. Sitä odotellessa!

P.S. Mikäli kiinnostaa ottaa Beer Mail kokeiluun, tästä linkistä klikkaamalla saat yhden kokeilukuukauden puoleen hintaan! http://mikkelleraps.refr.cc/kalijanjuonnissa

Olutarvio: Mufloni Kauramoottori

Vielä kerkesin nappaamaan Alkon talven käsityöläisolutvalikoimasta kiinnostavan oluen, nimittäin Muflonin Kauramoottori -Imperial Stoutin. Tämä 10 % vahvuisen imperial stoutin valmistuksessa on (yllättäen) käytetty ohran lisäksi myös kauramaltaita. Pullo on muflonimaisen pelkistetty ja ulkoasusta tulee mieleen F1-sarjan Haas-tallin autot kuluvalta kaudelta. Aiemmin maistelin käsityöläissarjasta Ruosniemen Arkkitehti -Imperial stoutin, joka oli jo lähes erinomaista olutta, kohta nähdään yltääkö Mufloni kilpailijansa veroiseen suoritukseen!

Lasiin kaatuu tyypillisen pikimustaa olutta, jonka nopeasti laskeva vaaleanruskea vaahto jättää suurikuplaisen pitsireunuksen. Tuoksu on melko hyvä, vaikka myöskin aika lailla imperial stoutille tyypillinen. Suklaista ja karamellista makeutta reippaalla paahteisuudella, hieman tulee viinakin läpi. Karamelli ja viinaisuus muistuttavat hieman jostain viinatynnyrissä kypsytetystä stoutista, vaikka tätä ei käsittääkseni ole sen kummemmin kypsytelty missään.

Lupaavan ensivaikutelman jälkeen itse maku onkin sitten hieman pettymys. Pehmeää suklaisuutta ja paahdetta löytyy tuoksun lisäksi myös mausta. Paahteen lisäksi potkua antaa myös suhteellisen reipas katkerointi ja lakritsan vivahdettakin löytyy. Maltaisuus on hienoisen mämmistä ja loppumausta taustalla on hieman viinaisuuttakin. Jostain syystä mausta ei saa kuitenkaan tarpeeksi otetta, jotenkin olut on liian kepeää, jälkimakukin katoaa erittäin nopeasti. Hieman valju vaikutelma jää. Suutuntuma on mausta huolimatta kuitenkin täyteläinen ja kevyesti hiilihappoinen.

Kokonaisuudessaan Kauramoottori on suklaista, reippaan paahteista ja melko viinaista IS:a. Viinaisuus tuo ehkä hieman liikaa vaikutelmaa jostain kehnommasta barrel-aged -stoutista. Jotenkin myös huolimatta 10 % vahvuudestaan tämä jää liian kevyeksi. Myös se, että lämmetessään oluen maku huononee on huono merkki näin imperial stoutin ollessa kyseessä. Ei tämä kuitenkaan aivan juomakelvotonta ole, ehkä mitäänsanomaton olisi sopiva sana kuvaamaan tätä olutta. Perusasiat ovat kyllä tässä kunnossa, mutta lieköhän kauramaltaan käytössä sitten syy liialle keveydelle – mene ja tiedä. Jää kyllä auttamattomasti Vuorineuvoksen jalkoihin.

Pisteytys

Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 10/20
30/50

Untappd-pisteet: 3/5