Olutarvio: Baltika 6 Porter

Tällä kertaa testissä on Alkon stoutosion kyykkyhyllyltä napattu venäläispanimo Baltikan (Балтика) Baltika 6 Porter. Tämän olen testannut joskus aiemminkin, noin vuosi sitten ja tuolloin jäi mieleen ihan hyvällä hinta-laatusuhteella varusteltu porter, joka ei kuitenkaan ollut erityisen mieleenpainuva. Viime viikonloppuna olikin hyvä sauma ottaa tämä tumma olut testiin pakkasillan lämmittäjäksi.

Väkisinkin tätä tulee vertailtua hyllynaapureihinsa, eli muihin Alkon halvimpiin portereihin, joihin kuuluu mm. hyväksi todettu Õllenaut Must Eksport sekä vanha kunnon Koffin Portteri. Baltika saa näistä kovista vastustajista kuitenkin etulyöntiaseman hinnallaan. Kaikki mainitut oluet ovat suunnilleen saman hintaisia, mutta Baltikassa on komea 0,47 litran pullo. 

Pullollinen kaatuu tuoppiin mustana, jättäen aika nopeasti katoavan ohuen vaahtokerroksen. Tuoksu on hieman vaisu, mutta melko makea, suklaata ja karamellia. Maultaankin olut on reilusti makeassa päädyssä. Reippaasti maltaita, maistuu hieman samalla tavoin ”mämmiseltä” omaan suuhun kuin Koffin Portteri. Makeudesta tulee hieman mieleen kolajuomat, vaikka sokeria ei ehkä mukana olekaan yhtä paljon. Muuten tämä Venäjän porter jää hieman laihemman tuntoiseksi, jälkimakua ei juurikaan jää ja paahteisuus puuttuu. Myöskään runko ei ole niin vahva kuin alkoholiprosentit (7,0 %) voisivat antaa ymmärtää, varsinainen viinaisuus jää kuitenkin onneksi piiloon. Suutuntuma jää ~keskitäyteläiseksi. Helppoa juotavaa ja paranee edelleen lämmetessään, vaikka en antanut pullon jäähtyä kovinkaan pitkään ennen lasiin kaatoa.

Ihan mukavaa juotavaa tämä on, halpisporteriksi ainakin. Päällimmäisenä jää mieleen silti laimeus, parantamista olisi kyllä joka osa-alueella. Halpaa tämä on, mutta ei tätä tule toiste ostettua kun viereisestä laarista saa parempaakin halpisporteria. Ehkä siinä tapauksessa

ostaisin tätä, jos jonakin päivänä maitokauppaoluiden alkoholiraja nousisi 7,0 %:iin jättäen Koffin Portterin & kumppanit Alkoon.

Pisteytys

Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 13/20

30/50

Untappd-pisteet: 3,25/5

Olutarvio: Ballast Point Mocha Marlin Winter Release

Alun perin tarkoituksenani oli kirjoittaa tänne arvio eilen juomastani Abbaye des Rocsin Grand Crusta, jota olen säästellyt noin viimeiset pari kuukautta. Olut oli kuitenkin melkoinen pettymys, sillä avatessa pullosta kuohui noin 1/3 pitkin lattioita ja pikaisen luuttuamissession jälkeen lasista löytyi noin kaksi desiä hiivahökälevelliä. Olut oli kyllä ihan juomakelpoista ja tyylilleen tunnistettavaa vahvaa belgialea, mutta tuon pullollisen perusteella ei kyllä mitenkään pääse oman tyylilajjinsa kärkikahinoihin, väittäköön Ratebeerin huippupisteet mitä vain! Tänään päädyin kuitenkin valitsemaan tätä pettymystä paikkaamaan Ballast Pointin Mocha Marlin. Muutaman kerran olen tätä pulloa pyöritellyt käsissä lähi-Alkossa, mutta nyt päädyin ottamaan oluen testiin. Kyseessä siis on kalifornialaispanimon kahvilla ja vaniljalla maustettu paahteinen porter. Tämä Alkosta ostamani versio mainostaa myös olevansa ’Winter Release’, mutta käsittääkseni tällä ei ole mitään eroa normaaliin painokseen.

Ulkonäöltään aika tyypillinen porter(/stout) – melkein pikimustaa, ehkä pikkiriikkisen punaiseen taittavaa valoa vasten katsottaessa. Päälle nousee hieno vaahto, joka laskee nopeaa melko ohueksi kerrokseksi. Jo kaataessa ilmoille tulvahtaa vahvan kahvinen, makeahko tuoksu, joka tuo välittömästi mieleen kahviliköörin.

Maussa kahvin kitkeryys on vielä enemmän pinnassa. Aluksi jo hieman säikähdin,  että kyseessä olisi jokin kitkerä kahvilitku, mutta epäilys hälvenee. Alun hieman kitkerä liköörisyys muuttuu sopivasti suklaamaltaisen makeaksi, hieman vaniljaiseksi mauksi. Lopuksi mukaan tulee vielä pieni paahteisuus ja hienoinen humalakatkeron puraisu. Olut on myös yllättävän täyteläistä vahvuus (6 %) huomioon ottaen. Jälkimakuun kaipaisin kuitenkin hieman lisää pituutta, tällaisenaan maku hälvenee hieman lieman nopeaa.

Hyvin tasapainoinen olut. Täyteläinen, mutta kepeä. Kitkerän kahvinen, mutta makea. Pullollisen loppuvaiheilla kahvin kitkeryys alkaa ehkä hieman jo tökkiä, mutta ei liikaa. En ehkä suosittelisi tätä porteria ensimmäisenä, jos ei kahvista satu pitämään, mutta muuten tämä oli ihan näppärä esitys.  

Pisteytys

Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 15/20

38/50

Untappd-pisteet: 3,75/5

Olutarvio: Poppels DIPA

Alkossa ei selvästikään vietetä DIPAtonta tammikuuta, sillä tämän vuoden ensimmäisen erikoiserän olutsatsin teemana ovat Double IPA:t. Valinnanvaraa on kuuden erilaisen tuplaipan verran, joista päätin itse ottaa kokeiluun länsinaapurimme oman Poppels-panimon DIPA:n. Valintaperusteena oli tällä kertaa melko isossa hinta-laatusuhde, sillä Poppelsin olut oli halvin, mutta pikaisen Ratebeer-selailun perusteella myös valikoiman toiseksi parhaiten RB:ssä menestynyt olut. Tietenkään Ratebeeriin ei voi sokeasti luottaa, mutta kyllä minua hirvittää hieman ostaa kuuden-seitsemän euron hintaisia pikkupulloja sokkona.

Poppelsin panimon oluihin en ole aiemmin tutustunut, vaikka niitä on taitanut lähimarketinkin hyllyillä olla. Panimo on kuitenkin painunut mieleen hauskojen nysäpullojensa ansiosta, vaikken oluita olekaan aikaisemmin maistanut.

Kaadoin oluen melko reippaasti lasiin ja hieman sameahkon oranssiin nesteen päälle nousikin melko paksu, suurikuplainen kumpuileva vaahto, joka laskeutui noin pikkurillin paksuiseksi kerrokseksi. Tuoksu on keskivoimakas ja hyvä, mutta ei yllätä. Hedelmäinen, sitrusta ja karamellia sekä havuja. Ehkä hieman makeaan päätyyn viittaavaa, mikä onkin DIPA:lta aika odotettavissa.

Makeus hallitsee myös maussa ja mukailee muutenkin tuoksua. Olut on melkeinpä siirappisen makeaa, maustettuna trooppisilla hedelmillä ja sitruksilla. Havupuinen/pihkainen katkero iskee lopussa, mutta jää harmillisen vaisuksi omaan makuuni. Jälkimaku jättää hedelmäisen happaman tunteen suuhun, niin kuin olisi sitruunaa haukannut. Lasissa lämmetessä katkeropuoli tulee kyllä hieman paremmin esille, mutta niin tulee myös alkoholin (8,0 %) puraisu, joka muuten jäi hyvin peittoon. Suutuntumaltaan olut on keskitäyteläistä, hieman siirappista. Hiilihappoja on melko reippaasti.

Omaan makuuni tässä nyt oli tasapaino liikaa makean karamellisuuden puolella ja katkero jäi vaisuksi. Sinällään tämä on ehkä hieman helpommin juotavissa kuin jotkut humalapommioluet, sikäli jos sellaisesta tykkää. Ei mene henkilökohtaisen DIPA-listani kärkisijoille, mutta ei tämä nyt täysi hutilyöntikään ollut. 

Ensi kuun erikoiserää odotellessa.

Pisteytys

Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 13/20

32/50

Untappd-pisteet: 3,25/5

Olutarvio: Hanssens Oude Gueuze

Näin loman loppumisen kunniaksi päätin korkata pitkään säästellyn ja odotetun Hanssensin Oude Gueuzen. Näillä leveysasteilla lambicien harrastaminen on hieman hankalaa saatavuuden ja hinnan vuoksi, joten kun tällaisen sattuu käsiinsä saaman, tulee pulloa säästeltyä sopivaa hetkeä ja mielentilaa varten. Samasta syystä aikaisemmat gueuzekokemukset ovat jääneet harmillisen vähäisiksi. No, ainakin sen verran osaan jo sanoa, että kyllähän nämä ovat oluiden aatelia. No, pidemmittä puheitta samppanjakorkki auki ja olut lasiin!

Lasiin kaatuu vaaleanoranssi kirkas olut, johon jää pieni, lasin reunoille jäävä vaahto. Pullon pohjalle jää melko reilusti sakkaa, jota en kaatanut sekaan kuin vasta lasillisen loppuvaiheilla. Jo kaataessa sieraimiin tulvahtaa voimakas lambicille tunnusomainen tuoksu. Mukana on sitrusta, hapanta hedelmäisyyttä sekä reippaasti funkia. Mikähän tälle funkille olisi järkevä suomenkielinen termi, ehkä tunkkaisuus?  Selailin parit olutarviot läpi ja mielestäni paras ilmaus on huussinen tai navettainen.

Maussa ensimmäisenä pääsee yllättämään odotettua miedompi alkukirpeys. Olut ei lyö heti kaikki korttejaan pöytään, vaan happamuus tulee eniten esille vasta jälkimaussa. Tässä on melko paljon mukana hedelmäisyyttä, sitrusta ja maltaisuutta, mutta ei tätä makeaksi voi väittää. Happamuus iskee todenteolla loppuvaiheessa ja jättää erittäin pitkässä jälkimaussa mukavan suun limakalvoja kuivattavan tunteen suuhun. Suutuntuma on muutenkin melko täyteläinen ja hiilihappoja on melko reippaasti. Toisinaan on gueuzeja juodessa tullut vertailtua niitä erittäin kuiviin siidereihin tai valkoviineihin, mutta tämä kyllä jää selkeästi maltaisuutensa ja täyteläisyytensä osalta näistä vertailuista ulos.

Ehkä näistä lambiceista on henkilökohtaisesti jäänyt jo suurin uutuudenviehdätys pois, ei nämä enää niin tajunnanräjäyttävän makuisia ole kuin parilla ensimmäisellä kerralla, ainakin kun tietää mitä odottaa. Siitä huolimatta tämä oli ehdottomasti säästelyn ja odottelemisen arvoinen gueuze. Omaan makuuni tämä Hanssenin esitys olisi voinut olla jopa vielä hieman kirpeämpi ja purevampi, mutta hankala tästä on mitään huonoa sanottavaa löytää. Edellisiin guezemaisteluihin verrattuna sanoisin, että hieman parempaa kuin Boonin Oude Geuze, muttei niin hyvää kuin Girardinin Black Label. Toivottavasti seuraavaa lambicia saa maistella jo ennen puolen vuoden odottelua, niin kuin tällä kertaa kävi. Sitä odotellessa!

Pisteytys

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 17/20
41/50

Untappd-pisteet: 4 /5