Mikkeller Bitter Bundle: 0 IBU vs. 1000 IBU vs. 3000 IBU

Tällaisen hieman pidemmän kesätauon jälkeen ajattelin herätellä blogia hieman henkiin arvioimalla lokakuun Mikkeller Beer Mailissa tulleen Bitter Bundlen. Kyseessä siis on kolmen triple-IPA:n sarja, joissa on käytetty enenevissä määrin katkerohumalointia. Nimensä mukaisesti 0 IBU:ssa ei ole ollenkaan katkeroita, 1000 IBU:ssa taasen on katkerot jo aivan tapissa (vrt. ”perus-IPAn n. 100 pinnassa oleva IBU”) ja 3000 IBU vetää homman jo aivan läskiksi. Teoreettisia lukemiahan nämä ovat ja saavutettu humalauutteilla, tietääkseni ihmisen makuaistilla ei pitäisi olla mahdollista havaita eroja tuommoisten lukemien välillä. Lisäksi nämä ovat poikkeuksellisen vahvoja oluita, 0 IBU ja 1000 IBU ovat vahvuudeltaan 12,1 % ja 3000 IBU nostaa riman 15,5 %:iin. Mainitsinko vielä, että kaikki nämä ovat 0,5 l tölkeissä? Saa nähdä, onko näin överioluissa mitään järkeä.

0 IBU

Nautin oluet IBU-luvun mukaan nousevassa järjestyksessä, joten ensimmäisenä lasiin kaatui luonnollisesti 0 IBU. Perinteisen IPA:n näköistä olutta – läpinäkyvää tumman oranssia nestettä suhteellisen reippaalla vaahdolla, joka laskeutuu nopeasti. Tuoksu ei ole kovin voimakas, ja se on melko yksipuolinen. Makean karamellista, hedelmäistä. ja myös alkoholi on tuoksussa mukana.

Myös maultaan 0 IBU on makeaa. Maistuu juuri niin imelältä, kuin näin vahvalta, katkeroimattomalta oluelta odotinkin. Hyvin pitkälti barley winemäiset fiilikset jää, mutta ei tästä paljoa kerrottavaa jälkipolville ole. Karamelli dominoi, myös viina maistuu häiritsevän reippaasti alta. Kehnoa viinakaljaa, mutta kuitenkin juotavaa. Ei jatkoon.

Pisteytys: 2,5/5

1000 IBU

Seuraavana 1000 IBU. Tästä on ilmeisesti olemassa kahta erää, joista aiempi on 9,6 % ja sitä onkin jo tullut maisteltua jossain aiemmassa Beer Mail -boksissa. Tämä siis on 0 IBU:n tapaan 12,1 % vahvuista ja ulkonäöltäänkin hyvin pitkälti samannäköistä.

Tuoksultaan 1000 IBU on terävämpi, viinaisuus on paremmin peitossa. Humalointi tuoksuu, hedelmäisyys ja havut ovat eniten pinnalla. Maultaan olut on selkeästi 0 IBU:a paremmin onnistunut tuotos. Tässäkin on reippaan makea mallaspohja, mutta humalointi maistuu jo heti alussa voimistuen loppua kohti. Reippaan havuisaa katkeroa on reilusti. Alkoholi maistuu suht voimakkaasti läpi jo kylmänäkin, muttei niin pahasti kuin 0 IBU:ssa.

Muistuttaa melko paljon aikaisemmin juotua 9,6 % 1000 IBU:A. Ehkä tämä on hitusen makeampaa ja viinaisempaa. Ihan kivasti katkeroa, mutta ei mitenkään erityisen paljon. Näin vahvaksi IPAksi suhteellisen hyvässä tasapainossa.

Pisteytys: 3,5/5

3000 IBU

Viimeisenä 3000 IBU. Ulkonäöltään samanlainen kuin edellisetkin oluet. Tuoksu ei ole tässäkään kovin voimakas. Terävä sitrushedelmä ja kukkainen humalointi. Lämmetessä tässäkin tulevat karamelli ja viinaisuus reippaasti esiin.

Maultaan ehkä vielä hieman edellisiäkin imelämpi barley winemäinen runko. Humalointi on pinnassa ja koko maun ajan mukana – havuja, greippiä ja saippuaakin. Myös tässä humalointi voimistuu ja loppumausta on jo aika tymäkkää. Suutuntumaltaan täyteläistä ja öljyisen liukasta. Alkoholi ei tule yllättäen niin vahvasti läpi kuin edellisissä, vaikka tässä sitä onkin enemmän.

Kokonaisuutena tämä on sarjan paras olut, mutta vain karvan verran 1000 IBU:a parempaa. Karamellivelliä tämäkin on, vaikka katkeroa nyt onkin muka kolminkertaisesti.

Pisteytys: 3,5/5

Yhteenveto

Tässä sarjassa eniten eroa tuli odotetustikin 0 IBU:n ja muiden välille. 0 IBU oli lähinnä imelän maltaista karamellivelliä kun taas 1000:ssa ja 3000:ssa mukaan oli saatu katkeroakin. Eivät nekään kuitenkaan miltään maailman humaloidummilta oluilta maistuneet, kun vertaa vaikka joihinkin (tupla)kuivahumaloituihin NEIPA-tyyppisiin oluihin. Vahva runko kyllä tekee paljon katkeron kaitsemisessa ja lähinnä näissä humalointi maistuukin koko maun aikana eikä vain ”peräkärrynä” lopussa.

Valitettavasti nämäkin menevät monen muun Mikkellerin oluen kanssa samaan laariin – ihan mielenkiintoinen konsepti, mutta kertamaisto riittää ja olut jää hassuksi kuriositeetiksi. Parempaakin IPA:a ja Barley Winea löytyy.

P.S Mikäli Beer Mail kiinnostaa, tästä linkistä saat ensimmäiselle kuukaudellesi -50% (samalla annat saman tarjouksen minulle) http://mikkelleraps.refr.cc/kalijanjuonnissa

Olutarvio: Alvinne Cuvée Sofie & Cuvée Sofie Plum

Pitkän blogihiljaisuuden jälkeen palataan asiaan belgisourien merkeissä. Tässä kesän mittaan on tullut juotua useampaakin erilaista belgiolutta, pääosin happamia. Pinnalle on kuitenkin erityisesti noussut Alvinne-panimo. Yksi ensimmäisiä blogikirjoituksiani olikin olutarvio mainiosta Cuvée Sofie Rabarber -oluesta, jonka ohessa myös lyhyesti esittelin panimon: Arvion pääset lukemaan tästä

Nyt jatketaan vielä Cuvée Sofie -sarjan oluilla, arviossa on siis perusversio sekä luumulla maustettu Cuvée Sofie Plum. Kertauksen vuoksi Cuvée Sofie on siis punaviinitynnyreissä kypsytettyä vaaleaa Phi-hapanolutta, jonka panimo omalla asteikollaan luokittelee makeudelta 2/5, happamuudelta 3/5 ja katkerolta 1/5. Panimon mukaan Cuvée Sofie on pehmeä ja virkistävä olut, joka hämärtää oluen ja viinin rajoja Bordeaux -tynnyröinnin mukana tuomallaan tanniinisuudella.

Cuvée Sofie

Olut kaatuu lasiin sameana tummanoranssina. Pulloa avatessa varauduin kuohumiseen, mutta yllättäen olut ei vaahtoa juuri ollenkaan. Tuoksu on kuitenkin voimakas, etikkaisen hapan ja belgifunkiakin löytyy. Alta paljastuu myös hieman makeutta etenkin oluen lämmetessä.

Ensivaikutelmana oluen maku on yllättävän lempeä. Tuoksun voimakas happamuus ei välity makuun ollenkaan niin paljoin kuin odottaisi, vaikka etikkaa mausta löytyykin. Sen lisäksi myös viinimäisyys, tanniinit ovat melko hyvin esillä. Pyörähtää äkkiä melko makean puolelle, happamuus tuntuu lähinnä jälkimaussa mietona. Maku on kuitenkin monipuolinen, useita eri villihiivaisen happamuuden, hedelmäisen makeuden sekä punaviinitynnyröinnin tuomia vivahteita löytyy.

Mietoon happamuuteen vaikuttaa varmastikin myös oluen suutuntuma – happoja on erittäin vähän, olut on lähes flattia! Olut tuntuu tämän vuoksi erittäin laihalta, lähes vetiseltä, vaikka runkoa onkin sen verran, ettei alkoholi pääse läpi. Hieman epäselväksi jää, onko tämä tarkoituksella näin vähähiilihappoista, pikaisella googlauksella selviää, että muillakin on tätä ongelmaa ollut. Kysyin asiaa myös panimolta itseltään, mutta kirjoitushetkellä vastausta en vielä ollut saanut.

Kokonaisuutenahan tämä oli tavallaan ihan ok flaamisouri, joka jäi ehkä hieman liikaa makean puolelle. Helppoa juotavaa, sillä makeus ja matalahappoisuus tekevät tästä aika mehumaisen fiiliksen. Kyllä tässä silti maun puolesta potentiaalia on loistojuomaksikin, kunhan vain hiilihapot olisivat kunnossa. Odotukset olivat kuitenkin ehkä hieman korkeammalla.

Pisteytys

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Yleisvaikutelma: 15/20

Yhteensä:35/50

Untappd: 3,5/5

Cuvée Sofie Plum

Luumuversiota kaataessa huomaa eron tavalliseen jo pulloa aukaistessa. Korkki poksahtaa hienosti pois ja olutta hieman kuohuukin pöydälle. Lasiin kaatuu perusversion identtisen värinen olut, mutta tällä kertaa päälle nousee reipas vaahtokerros. Lasin pohjalla lilluu myös hiivahitusia, lieköhän pullo otettu liian nopeaa vaaka-asennosta lepäämään?

Tuoksultaan olut on myös voimakas, mutta ei niin etikkainen. Happaman viinimäinen, belgifunkia löytyy tästäkin. Hapanta hedelmäisyyttä on enemmän. Edelleen tunnistettavissa flaamisouriksi.

Heti ensimaistossa huomaa, että kyseessä on perusversiota parempi olut! Happamuus on edelleen lempeämmässä päädyssä, mutta nyt hiilihappo ehkä hieman pääsee korostamaan sitä. Tynnyröinnin tuomat puiset vivahteet sekä tanniinit ovat edelleen hienosti esillä. Hapanta hedelmää on reippaasti, mieleen tulevat happamat kirsikat sekä raa’at luumut, mutta myös makeaa luumua maussa on.

Suutuntuma on tässä reippaasti parempi. Happoja on nyt juuri sopivasti, ei liikaa, vaikka meinasi avatessa kuohuakin pitkin pöytiä. Limakalvot supistuvat juuri sopivasti, mutta ei happamuus ei mene kuitenkaan ihan nenänieluun asti. Hieman ehkä alkoholi pääsee tulemaan läpi lämmenneenä, mutta se ei juurikaan haittaa.

Kokonaisuudeltaan kyseessä on erittäin hyvä flaamisouri – makeasta hedelmäisyydestään huolimatta ei jää liikaa makean puolelle vaan kuivaa happamuutta on hyvin tasapainottamassa. Tätä tukee myös reipas hiilihappoisuus. Tähän taas odotukset olivat hieman matalammalla, sillä olin  perusversioon kerennyt jo pettyä, mutta tämä olut kyllä ylitti kaikki alkuperäisetkin odotukset. Loistavaa olutta.

Pisteytys

Tuoksu: 8/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 4/5

Yleisvaikutelma: 18/20

Yhteensä:42/50

Untappd: 4,25/5

Olutarvio: Lervig / Basqueland Pepper Johnson

Näin hetken blogitauon jälkeen on luvassa pika-arvio jo tovi sitten juodusta oluesta. Tämä norjalaisen Lervigin ja Baskimaan nimikkopanimon yhteistyössä valmistettu olut on 11,5 % vahvuinen imperial stout, jonka ainesosaluettelosta löytyy laktoosia, kaakaota, vaniljaa sekä pippuria ja suolaa.

Lasiin kaatuu pikimusta öljymäinen olut olemattomalla vaahdolla. Tuoksu on voimakkaan paahteinen, josta löytyy kinuskimaista ja suklaista makeutta sekä myös hieman pippurin tuomaa maustetta.

Maultaan olut on melko monipuolinen. Alkumaussa erittäin makea runko on hyvin esillä. Kinuskia ja vaniljaa löytyy mukavasti ja suklaata on reippaasti pohjalla. Tämä yltiömakeus kuitenkin väistyy suhteellisen nopeaa paahteisuuden ja selkeän pippurin maun tieltä. Reipas paahteisuus kuitenkin on pippuria enemmän esillä eikä oluessa juuri ole varsinaista poltetta. Pippurin ohella maistuu ehkä myös ripaus suolaakin.

Suutuntumaltaan olut on täyteläistä. Alkoholi tulee ihan pikkuriikkisen läpi, mikä ei näin vahvassa oluessa sinällään haittaa.

Kokonaisuudessaan makeaa ja smoothia olutta kuitenkin hienolla pippurikontrastilla. Paahdettakin löytyy juuri sopivasti. Kerrassaan hyvä ja tasapainoinen stoutti, vaikkakin ehkä hieman kikkailulinjalle on lähdetty. Suosittelen ehdottomasti, mikäli makeammat ja maustetut stoutit maistuvat!

Pisteytys
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 16/20
40/50

Untappd-pisteet:4/5

Mikkeller Beer Mail - Huhtikuu 2019

Huhtikuun Beer Mailin mukana tuli kahdeksan kappaletta Mikkellerin omia oluita ja yksi Warpigsin Pale Ale. Kivana bonuksena paketissa oli myös kölsch-lasi, 2 dl vetoinen stange, sillä yksi kuukauden oluista oli Gaffelin kanssa yhteistyössä valmistettu Viking Kölsch. Tällä(kin) kerta pari olutta nousi ylitse muiden (molemmat Beer Geekit), yksi oli hieman keskivertoa parempi (Spontanplum) ja loput olivat vähän vähemmän mieleen jääviä oluita. No, tässä vielä pieni yhteenveto ja Untappd-pisteytykseni yksittäisistä oluista.

1. Taedonggang Pale Ale

Kuulemma Etelä-Korean top-1 craft beer. Mikkellerin ja The Booth Brewing Co:n kanssa yhteistyössä tehty 4,6 % pale ale. Perinteisen pale alen näköinen (ei samea) olut. Makea ja keskivoimakas kukkainen sekä hedelmäinen tuoksu. Maussa mukavasti mallasta, hieman karamelliakin. Reipas havukatkero hyvässä tasapainossa, jälkimaussa havua ja greippiä. Reippaan katkerovetoinen ja tasapainoinen pale ale. Varsinkin tähän vahvuuteen nähden melkeinpä tosi hyvä olut.

3,5/5

2. Sundried Saison

Aika pitkälti perussaison, jonka valmistuksessa on käytetty ohramaltaan lisäksi myös mallastamatonta ohraa sekä spelttimallasta. Sameanoranssia, semiläpikuultavaa olutta, jossa mukava vaahto. Hiivaisessa tuoksussa mukana belgiestereitä. Maultaan hieman hapan ja mausteisen hiivainen. Täyteläisen maltaista, hieman ehkä hunajaista mutta silti kuivaa. Aika peruskonstailematon tasapainoinen saison, ei erityisemmin herätä tunteita puolin tai toisin.

3,25/5

3. Peter Pale & Mary Gluten Free

Pari kuukautta aiemmassa laatikossa tuli tämän perusversio, joka ei erityisemmin vakuuttanut. Tässä linkki arvioon. Tämä gluteeniton on hyvin pitkälti samanlaista sekä ulkonäöltään ja tuoksultaan kuin perusversiokin. Myös maku on hyvin pitkälti samanlainen, mutta ehkä vähemmän tunkkainen. Tässä on parempi juotavuus. Havuinen ja melkeinpä saippuainen katkero hallitsee, runko leipäisää. Ihan ok kaljaa.

2,75/5

4. Warpigs Frank the Tank

Mieto, 5,3 % vahvuinen humalapommi. Ihan maukas samea APA.

Tässä linkki aiempaan arvioon blogissa: https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/04/olutarvio-warpigs-frank-tank.html

3,5/5

5. Mikkeller / Gaffel Viking Kölsch

Tässäpä vasta hyvä syy ottaa upouusi kölsch-lasi testiin. Vaaleankeltaista ja läpinäkyvää olutta, vaahtoaa hieman. Kevyt, mallasvetoinen tuoksu, jossa ehkä hitunen hunajan makeutta. Ensimaultaan raikkaan maltaista. Yllättävän paljon katkeroa, mutta kuitenkin maltillisissa rajoissa liikutaan. Leipäinen mallaspohja tekee ihan hyvin runkoa, ei erityisemmin makeutta mukana. Lopetuksessa terävä humalointi ja jälkimaku on kuivan katkera. Saisi olla enemmän maltaisuutta.

Ihan juotavaa, muttei erityisen säväyttävää kölschiä. Tyyliin olisi kyllä syytä tutustua tarkemmin. No, ainakin tässä tuli hieno lasi mukana. 

2,75/5

6. Kiin Kiin Pils

Kööpenhaminalaiselle Michelin-tähdellä palkitulle Kiin Kiin -thairavintolalle valmistettu sitruksinen pils. Valmistuksessa on käytetty lisänä riisihiutaleita sekä sitrus- ja limemehua. Tuoksusta sitruksisuus ei erotu, raikkaan mallasvetoinen ja selkeästi lageriksi tunnistettava. Maussa on jopa yllättävän tuhdisti mallasta, joka kääntyy nopeasti sitrushedelmien tuomaan kirpeyteen, lievästi on mukana myös happamuutta. Lopussa mukana on kohtuullisesti katkeroa sitruunan ja limen jäädessä viipyilemään jälkimakuun. Jälkimaku on muuten vähän tympeän sitruunankuorimainen. Suutuntumaltaan keskitäyteläisehkö.

Ihan juotavaa pilsiä, muttei mitenkään erityistä. Voisi olla raikkaampaa, mutta nyt etenkin jälkimaku jää hieman tympeän tunkkaiseksi ja liian happamaksi. Toimisikohan sitten paremmin thai-ruoan kanssa, jos on sillä silmällä valmistettu?

2,5/5

7. Oregon Fruit Series Spontanplum

Spontansarjan luumunmakuinen olut. Lambiceja mukaileva ja hedelmäisen kirpeä. Happamuutta olisi saanut olla varmaan hieman enemmänkin, kuitenkin aivan mukava olut. 

https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/04/olutarvio-mikkeller-oregon-fruit-series.html

3,75/5

8. Beer Geek Cocoa Shake / 9. Beer Geek Vanilla Shake

Tämän kuun satsin pelastajat. Kaksi eri versiota vahvasta imperial stoutista, molemmat aivan loistavia jälkiruokaoluita. Tässä linkki tarkempaan vertailuun.
https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/04/beer-geekit-vastakkain-cocoa-shake-vs.html

Cocoa Shake: 4,25/5
Vanilla Shake: 4,5/5

Ainiin! Olihan paketin mukana myös tosi pieni (olisiko ollut 20 g) Bean Geeksin suklaapatukka, jossa oli suklaata ja karamellisoituja maltaita. Meni kahvin kanssa ihan hyvin kahvileivän asemesta.

P.S. Mikäli kiinnostaa ottaa Beer Mail kokeiluun, tästä linkistä klikkaamalla saat yhden kokeilukuukauden puoleen hintaan! http://mikkelleraps.refr.cc/kalijanjuonnissa

Beer Geekit vastakkain: Cocoa Shake vs. Vanilla Shake

Nyt on vuorossa oikea titaanien taisto, kun vastakkain joutuvat Mikkellerin Beer Geek -sarjan Vanilla Shake ja Cocoa Shake. Kyseessä siis on Mikkellerin lippulaivaoluen Beer Geek Breakfastin pohjalta valmistetut ja vaniljalla sekä kaakaopavuilla maustetut Imperial Stoutit. Aivan suoraan kuitenkaan nämä shaket eivät ilmeisesti pohjaa perusversioon, sillä tavallisessa Beer Geek Breakfastissa alkoholipitoisuus on 7,5 % ja näissä molemmissa kuitenkin jo 12 %. En siis usko, että tällaisen vertailun kannalta ei hirveänä haittaa, että itseltäni on vielä tämä perusversio maistamatta. Kaikki nämä oluet on pantu Lervigin panimolla.

Oluiden ainesosista on hieman ristiriitaista tietoa. Esitteen mukaan näiden tulisi olla identtisiä sillä erotuksella, että Cocoa Shakessa on 1 % kaakaopapuja ja 0,7 % vaniljaa, kun taas Vanilla Shakessa kaakao on jätety pois ja vaniljaa on saman verran. Tölkkien kyljessä olevan aineosaluettelon mukaan kuitenkin eroavaisuutta löytyy myös siitä, että Vanilla Shakessa on käytetty ohramaltaan lisäksi kauraa ja Cocoa Shakessa olueen on lisätty sokeria. Molemmat kuitenkin väittävät olevansa Oatmeal Stouteja. No, mene ja tiedä – maussahan ne erot sitten huomaa.

Cocoa Shake

Otetaan ensiksi käsittelyyn suklaisempi tapaus. Ulkonäöltään olut on hienon pikimustaa ja kaatuu lähes öljymäisen paksuna lasiin. Vaahtoa ei nouse juuri ollenkaan, lukuun ottamatta tummaa pitsireunusta lasin reunoilla.

Tuoksu on erittäin voimakas ja makea. Tumma suklaa on pääosassa ja sen alta erottuu makeana myös tummaa sokeria. Kahvisuus ja paahteisuus tuoksuvat myös ja näiden yhdistyessä makeuteen muistuttaa tuoksu hieman kahvilikööriä.

Myös maku on erittäin makeaa ja suklaavetoista. Sokerisuus tulee esiin siirappisuutena / fariinisokerin makuna. Keskivaiheilla makeuden seasta erottuu hieman mausteisuutta ja salmiakkisuuttakin ja maku soljuu hienosti lopun vahvaan kahvipaahteisuuteen pienen katkeron siivittämänä. Jälkimaku on pehmeä ja paahteisuutta on juuri sopivasti tasapainottamassa, ettei olut jää aivan yltiöimeläksi.

Suutuntumaltaan olut on erittäin täyteläistä ja paksun öljyistä, hiilihappoa on melko maltillisesti mukana. Alkoholia ei tule juurikaan läpi ja oluen lämmettyäkin vasta ihan jälkimaun loppuvaiheilla, mikä näin vahvassa oluessa kertoo varmaan jotain rungon vahvuudesta.

Kokonaisuudessaan olut on erittäin makeaa, mutta kuitenkin tasapainoista. Maut soljuvat hyvin alun lähes siirappisesta makeudesta kahvipaahteiseen lopetukseen. Täyteläisyys on tapissa ja maku on kerrassaan moniulotteinen. Varmasti voi joillain tulla kritiikkiä liiallisesta makeudesta, mutta tämä kuuluu selvästi hitaasti nautiskeltavien oluiden sarjaan. Hauskasti tuoksusta tuli assosiaatio kahvilikööriin ja mausta mudcakeen – kyseessä siis on oikea jälkiruokaolut. Ainoana kritiikkinä voisin mainita hieman liian siirappisesta makeudesta, mutta muuten Cocoa Shake on kerrassaan erinomainen olut ja ylittää itsellä maagisen 4/5 pisteytyksen rajan.

Pisteytys
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 5/5
Yleisvaikutelma: 18/20
43/50

Untappd-pisteet:4,25/5

Vanilla Shake

Seuraavana sitten vaniljashake. Oluiden nauttimisen välillä oli noin kolme päivää väliä, joten kaakaoversio on vielä suht tuoreena muistissa.

Ulkoisesti Vanilla Shake on aika lailla identtistä Cocoa-serkkunsa kanssa. Tähän tuli ehkä vähän reippaammin vaahtoa, mutta se johtui todennäköisesti vain hieman reippaammasta kaadosta. Vaahto laski kuitenkin samantien.

Voimakas ja houkutteleva tuoksu. Erittäin makea, alta löytyy kuitenkin myös kahvipaahteisuutta. Suklaa ei tuoksu juurikaan päästäen vanilja-aromit paremmin esiin. Tuoksuu enemmänkin joltain jälkiruokaleivokselta, kuin kahvilikööriltä.

Maun puolelta myös Vanilla Shake edustaa imperial stoutien makeaa ääripäätä. Suklaata löytyy tästäkin hitunen, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin Cocoa Shakesta, sillä se tulee lähinnä suklaamaltaista. Tuoksun lisäksi myös maussa vanilja pääsee paremmin esille, muttei nouse kuitenkaan hirveän hallitsevaksi mauksi. Cocoa Shakea vaivannut siirappinen imelyys puuttuu lähes täysin. Vanilla Shaken makuun on ehkä hieman vaikeampi päästä kiinni, mutta alun sokerinen ja jopa karkkimainen makeus hallitsee aluksi soljuen hyvin loppumaun paahteiseen katkeroon. Tässä versiossa muut maut pääsevät paremmin esiin – espressomainen paahteisuus maistuu hieman paremmin ja loppumaussa salmiakkisuus on enemmän esillä, mistä tulee heti henkilökohtaisesti plussaa! Tasapaino on ehkä jopa hieman Cocoa Shakea parempi, sillä tämä ei ole ollenkaan niin siirappista.

Täyteläisyytensä ja suutuntumansa puolesta tämä on aivan samalla tasolla kuin Cocoa Shake. Paksua, öljymäistä, eikä päästä alkoholia läpi.

Kokonaisuutensa puolesta Vanilla Shake on hyvin pitkälti samassa linjassa Cocoa Shaken kanssa lähes kaikilla osa-alueilla. Ehkä tämä Vanilla Shake on kuitenkin hitusen parempi, sillä tässä ei ole niin paljon siirappisuutta ja alla piilevät maut pääsevät hieman paremmin esiin. Molemmat oluet ovat kuitenkin loistoesityksiä ja liikutaan aika pitkälti arvosteluasteikon yläpäässä.

Pisteytys
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Yleisvaikutelma: 18/20
44/50

Untappd-pisteet:4,5/5

Näin loppukaneettina sanottakoon, että molemmat oluet ovat erinomaisia, vaikka vaniljainen versio veikin tällä kertaa voiton. Pikkuhiljaa alkaa tämä tämän kevään Mikkeller-kuuri jo kyllästyttää, tekisi mieli jo kirjoitella muistakin oluista. Beer Maileja tulee näillä näkymin vielä yksi toimitus ensi kuussa, mutta sitten voisi niiden kanssa jo pitää hieman taukoa, ei vaan jaksa juoda niitä keskinkertaisia pale aleja ja pilssejä, joita laatikot ovat puolillaan, vaikka kuinka halpaa olisi. Toisaalta eipä näitäkään loisto-oluita olisi tullut varmaan muuten hommattua koskaan, että huonomminkin voisi asioidein laita olla.

Olutarvio: Mikkeller Oregon Fruit Series Spontan Plum

Mikkellerin Spontan-sarjan arviointi jatkuu. Nyt testissä Oregon Fruit- ja Spontan-sarjojen risteyskohdasta luumulla maustettu hapanolut. Tämä lambic-tyylinen olut on 6,3 % vahvuista ja tulee muiden Spontan-sarjan oluiden tyyliin 0,375 l pullossa, tällä kertaa kuitenkin ihan kruunukorkilla eikä shamppanjakorkilla varustettuna.

Lasissa olut on jännän hailakan punaoranssia, aika lailla ruusunmarjan väristä. Vaahtoa ei juuri tule, ja se vähäkin laskee nopeasti lasin reunoille ohueksi kerrokseksi. Tuoksussa on reippaasti lambicmaisen tallimaista happamuutta ja sitrushappoisuutta. Mukana on myös  marjaisuutta/hedelmäisyyttä ja etenkin hieman lämmenneenä tuoksu on erittäin luumuisa ja houkutteleva.

Maussa kirpeä sitruksinen happamuus iskee heti kärkeen. Maamainen happamuus on suhteellisen voimakas ja pikkuhiljaa sen alta nousee hedelmäisyyttä tasapainottamaan. Luumuisuus on täyteläisen hedelmäistä ja makuttakin tullen parhaiten esiin maun loppuvaiheilla. Etenkin hieman lasissa lämmettyään happamuus vähenee ja luumun makeus korostuu aivan eri tasolle kuin lähes jääkaappikylmänä. Pieni kirpeys pysyy koko ajan kuitenkin taustalla ja kokonaisuudessaan olut on kuivaa.

Suutuntumaltaan olut on keskitäyteläistä ja hiilihappoja siinä on kohtuullisesti. Vaikka mukana on aika reilustikin hedelmäisyyttä, on olut silti kuivaa. Kuivuus korostuu etenkin jälkimaussa, jossa myös happamuus jää mukavasti kiristelemään kitalaen limakalvoja.

Kokonaisuudessaan ihan mukava hedelmäinen lambic-tyyliä mukaileva hapanolut. Hedelmää on selvästi käytetty paljon ja se tuo hyvää vastapainoa sitruksiselle kirpeydelle. Vaikka happamuus pureekin aika hyvin, on olut kuitenkin verrattain melko helposti juotavaa ja happamuus häviää melko suurelta osin oluen lämmetessä, jolloin tämä maistuu jo melkein eri oluelta. Ei siis sinällään mitään ääriolutta. Mukava kokonaisuus, vaikka olisi saanutkin olla makuuni vielä happamempaa.

Pisteytys

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 14/20
37/50

Untappd-pisteet: 3,75/5

Olutarvio: Warpigs Frank the Tank

Warpigs on amerikkalaisen 3 Floyds -panimon ja Mikkellerin yhteistyössä perustama brewpub, joka valmistaa myös omia oluitaan. Varsinainen ravintola sijaitsee Kööpenhaminan Kødbyeniessä, mutta onneksi ravintolan oluita on saatavilla myös tölkeissä sekä pullotettuina. Tällä kertaa sain haltuuni Warpigsin Frank the Tank -oluen, joka on 5,3 % vahvuinen APA, jonka valmistuksessa on käytetty ohramaltaan lisäksi myös spelttimallasta.

Kellanoranssia ja sameaa olutta, hieno ja pitkäkestoinen vaahtokerros. Voimakas tuoksu leijailee kauas lasista – trooppista hedelmää, ehkä mangoa ja ananasta? Tässä vaiheessa epäily hiipii selkäpiihin – tölkin kyljessä lukeva APA taitaakin tarkoittaa tällä kertaa New England -tyyppistä olutta, eikä niinkään perinteisempää APA:a. Ulkoisesti ihan houkuttelevaa olutta, mutta tässä vaiheessa olin jo orientoitunut perinteisempään olueen.

Maultaankin olut on aika NEIPA:mainen setti. Mehumaisesta rungosta löytyy jo tuoksussa havaittuja trooppisia hedelmiä, ainakin ananas erottuu tuoksussa. Hedelmäisyydestä huolimatta rungosta ei löydy kuitenkaan juurikaan makeutta. Katkerointipuoli edustaakin sitä vahvempaa päätyä – erittäin vahva greippihumalointi jättää melkein jo poltetta kitalaelle. Suutuntuma on oluessa ihan hyvä, jälkimaku on kuiva ja kitkerä.

Tämäkin olut menee henkilökohtaisesti sinne humalapommi-kategoriaan. Ei ihan vastannut tällä kertaa odotuksia, mutta ihan kohtuullisen miellyttävää juomaa tämä oli. Omaan makuun tasapaino on ehkä hieman liikaa katkeron puolella, rungosta ei ole tarpeeksi vastapainoa. Sinänsä kuitenkin saatu erittäin paljon makua upotettua näinkin ’mietoon’ olueeseen.

Pisteytys

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 14/20

36/50

Untappd-pisteet: 3,5/5

Mikkeller Beer Mail - Maaliskuu 2019

Nyt olen viimeinkin saanut testailtua kaikki maaliskuun Beer Mailin oluet ja on taas aika koostaa pieni kokonaisarvio kuukauden boksista. Tälläkin kertaa oluita oli yhdeksän kappaletta ja Mikkellerin lisäksi pari oluista oli toisen tanskalaispanimon, To Ølin valmistamia. Useamman näistä oluista olenkin jo aiemmin arvioinut tässä blogissa ja lopuista heitän tähän pienen kuvauksen ja lyhyen  arvion. Kahta viimeistä To Ølin olutta lukuunottamatta kaikki oluet olivat Mikkellerin omia.

Nelson Sauvin Brut

Erittäin maukas yllätys, kuvittelin ’belgian wild ale’-varustetun pullon sisällön olevan jotain lambicmaista belgisouria, mutta kyseessä olikin varsin kuohuviinimäinen ja kuiva, mutta täyteläinen olut. Mausta löytyy myös hieman happamuutta sekä mausteisuutta. Erittäin moniulotteinen ja hieno olut.

Tarkempi arvio: https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/03/olutarvio-mikkeller-nelson-sauvin-brut_23.html

Pisteet: 41/50
Untappd: 4/5

Nelson Sauvin Brut Peach

Tämä taasen oli edellä mainitun oluen persikkaversio. Suoraan sanottuna karsea pettymys edelliseen verrattuna. Tämän pitäisi olla samaa, kuin perusversio, mutta vain lisätyillä persikoilla, mutta käsittämätön ällömakeus teki tästä melko hankalaa juotavaa. Alkoholikin taisi maistua vielä vähän enemmän läpi. Ei jatkoon.

Tarkempi arvio: https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/03/olutarvio-mikkeller-nelson-sauvin-brut_23.html

Pisteet: 25/50
Untappd: 2/5

SpontanDoubleBlueberry 2018

Nelson Sauvin Brutin ohella setin paras olut. Hyvä, erittäin kuiva lambictyyppinen marjasour. Happamuus melko tapissa, aitojen mustikoiden maku on selvästi havaittavissa etenkin jälkimaussa. Itse olisin ehkä kaivannut vielä hieman mustikkaista makeutta, mutta toimii näin kuivanakin.

Tarkempi arvio: https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/03/olutarvio-mikkeller-spontandoublebluebe.html

Pisteet: 38/50
Untappd: 3,75/5

Oregon Fruit Series: Berliner Weisse Strawberry & Coffee

Kevyt Berliner Weisse, jonka maustamisessa on käytetty hieman yllättävää makuyhdistelmää: kahvia ja sekä aitoja mansikoita. Tavallaan näiden ei pitäisi toimia yhdessä, mutta jotenkin kummallisesti happamuus vetää kokonaisuuteen yhteen. Jää kyllä kertakurioisteetiksi, mutta aivan hyvää olutta tämäkin oli. Tämän kanssa pisteytys on varmaan kokenut pienen inflaation.

Tarkempi arvio:https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/03/olutarvio-mikkeller-oregon-fruit-series.html

Pisteet: 36/50
Untappd: 3,5/5

Weird Weather Non-Alcoholic IPA

Alkoholitonta (0,3 %) NEIPA:a. Yllättävän hyvin saatu runkoa vastapainoksi suhteellisen tymäkälle humaloinnille alkoholittomaan olueen. Mehuisaa. Vähemmän yllättäen jää joka suhteessa ”aitoja” NEIPA:ja kevyemmäksi, eniten tämä häiritsee jälkimaun puuttumisessa. Muuten ihan kivaa ja varmaan parasta maistamaani alkoholitonta olutta.

Tarkempi arvio:https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/03/olutarvio-mikkeller-weird-weather-non.html

Pisteet: 29/50
Untappd: 3/5

ThaIPA

Ohra-, ruis-, ja vehnämaltaista sekä kaurahiutaleista valmistettua 7,1 %:n vahvuista (NE)IPA:a, joka on maustettu kookosmaidolla, limemehulla sekä passionhedelmillä. Sameaa vaaleankeltaista olutta, joka tuoksuu makean sitrushedelmäiseltä. Maussa hallitsee laktoosimakeutus, sekä kirpeä sitruunamehumaisuus. Katkerointi jättää toivomisen varaa. En oikein perusta laktoosimakeutetuista IPA:ista, tämä oli lyhyen ajan sisään toinen ällömakea laktoosi-IPA. Ihan juotavaa kylmänä, lämmetessään liikaa alkaa käydä jo liian äklöksi.

Pisteet: 27/50
Untappd: 2,5/5

1000 IBU

Nimensä mukaisesti melkoinen humalapommi. Tymäkkää havu-/greippikatkerointia tasapainottamassa on kuitenkin reippaasti karamellista makeutta. Katkeron lisäksi myös mallaspuoli vedetty aika tappiin. Katkeroa voisi kyllä olla jopa enemmän, mutta kyllä tämä nyt jo tuntui kitalaessa ja nenänielussa. Alkoholi tulee jo hieman läpi näin 9,6 % IPA:ssa. Tasapainoisen tymäkkä olut!

Untappd: 3,75/5

 To Øl Trocken

Ensimmäinen kahdesta To Ølin oluesta. Pullon kyljessä lukee ’Dry India Pale Ale’, mutta siitä huolimatta kyseessä ei ole Brut IPA, vaan ’Brut-inspired IPA’, joka on vähän välimalli pilsnerin ja IPA:n väliltä. Kuivaa olutta, jossa on aika tuhdin täyteläinen runko, joka hyppää vähän liian äkkinäisesti katkeron puolelle. Ei oikein tasapainossa, mutta juotavaa kuitenkin. Ei jäänyt mieleen erityisemmin.

Tarkempi arvio: https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/03/olutarvio-to-l-trocken.html

Pisteet: 32/50
Untappd: 3,25/5

To Øl Light Saviour

Toinen To Ølin olut. Session DDH IPA, vahvuutta vain 3 %, kuivahumaloitu Mosaicilla ja Citralla. Samean vaaleankeltaista juomaa olemattomalla vaahdolla. 

Tuoksussa voimakas aromihumalointi, sitrusta ja trooppista hedelmää. Erittäin kevyttä juomaa, greippinen humalointi hallitsee. Tulee jopa hieman ylitse, jälkimaussa polttelee kitalessa. Erittäin kevyttä, mutta en tätä vetiseksi väittäisi. Hirveän hyvin ei jäänyt mieleen. Ihan ok  viritelmä näin vahvuudeltaan miedoksi olueksi.

Untappd: 3/5

Kannattiko?

Tälläkään kertaa ei kuukausitilaus jäänyt harmittamaan. Käteen jäi pari huonoa olutta (ThaIPA ja Nelson Sauvin Brut Peach), pari mitäänsanomatonta olutta (molemmat To Ølit – Light Saviour ja Trocken), pari ihan hyvää olutta (Straberry & Coffee Berliner Weisse ja Weird Weather Non-Alcoholic IPA) sekä kolme tosi hyvää olutta (Nelson Sauvin Brut, SpontanDoubleBlueberry sekä 1000 IBU.

Hintansakin puolesta tämä tuli noin kolme kertaa halvemmaksi, kuin se, että olisi ostanut kyseiset oluet erikseen Mikkellerin verkkokaupasta, kun boksin näin puoleen hintaan sain. Vaikka tottakai tulee ottaa huomioon, että tässä maksaa siitä, että ei saa itse valita oluitaan.

Kokonaisuutena maaliskuun erä Beer Mailia oli aivan pätevä. Ainoa mikä jäi harmittamaan, oli stoutien ja porterien puute, mutta tämä tulee ilmeisesti korjaantumaan huhtikuun setissä. Sitä odotellessa!

P.S. Mikäli kiinnostaa ottaa Beer Mail kokeiluun, tästä linkistä klikkaamalla saat yhden kokeilukuukauden puoleen hintaan! http://mikkelleraps.refr.cc/kalijanjuonnissa

Olutarvio: Mufloni Kauramoottori

Vielä kerkesin nappaamaan Alkon talven käsityöläisolutvalikoimasta kiinnostavan oluen, nimittäin Muflonin Kauramoottori -Imperial Stoutin. Tämä 10 % vahvuisen imperial stoutin valmistuksessa on (yllättäen) käytetty ohran lisäksi myös kauramaltaita. Pullo on muflonimaisen pelkistetty ja ulkoasusta tulee mieleen F1-sarjan Haas-tallin autot kuluvalta kaudelta. Aiemmin maistelin käsityöläissarjasta Ruosniemen Arkkitehti -Imperial stoutin, joka oli jo lähes erinomaista olutta, kohta nähdään yltääkö Mufloni kilpailijansa veroiseen suoritukseen!

Lasiin kaatuu tyypillisen pikimustaa olutta, jonka nopeasti laskeva vaaleanruskea vaahto jättää suurikuplaisen pitsireunuksen. Tuoksu on melko hyvä, vaikka myöskin aika lailla imperial stoutille tyypillinen. Suklaista ja karamellista makeutta reippaalla paahteisuudella, hieman tulee viinakin läpi. Karamelli ja viinaisuus muistuttavat hieman jostain viinatynnyrissä kypsytetystä stoutista, vaikka tätä ei käsittääkseni ole sen kummemmin kypsytelty missään.

Lupaavan ensivaikutelman jälkeen itse maku onkin sitten hieman pettymys. Pehmeää suklaisuutta ja paahdetta löytyy tuoksun lisäksi myös mausta. Paahteen lisäksi potkua antaa myös suhteellisen reipas katkerointi ja lakritsan vivahdettakin löytyy. Maltaisuus on hienoisen mämmistä ja loppumausta taustalla on hieman viinaisuuttakin. Jostain syystä mausta ei saa kuitenkaan tarpeeksi otetta, jotenkin olut on liian kepeää, jälkimakukin katoaa erittäin nopeasti. Hieman valju vaikutelma jää. Suutuntuma on mausta huolimatta kuitenkin täyteläinen ja kevyesti hiilihappoinen.

Kokonaisuudessaan Kauramoottori on suklaista, reippaan paahteista ja melko viinaista IS:a. Viinaisuus tuo ehkä hieman liikaa vaikutelmaa jostain kehnommasta barrel-aged -stoutista. Jotenkin myös huolimatta 10 % vahvuudestaan tämä jää liian kevyeksi. Myös se, että lämmetessään oluen maku huononee on huono merkki näin imperial stoutin ollessa kyseessä. Ei tämä kuitenkaan aivan juomakelvotonta ole, ehkä mitäänsanomaton olisi sopiva sana kuvaamaan tätä olutta. Perusasiat ovat kyllä tässä kunnossa, mutta lieköhän kauramaltaan käytössä sitten syy liialle keveydelle – mene ja tiedä. Jää kyllä auttamattomasti Vuorineuvoksen jalkoihin.

Pisteytys

Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 10/20
30/50

Untappd-pisteet: 3/5

Olutarvio: Mikkeller Weird Weather Non-Alcoholic IPA

Nyt seuraa blogin ensimmäinen alkoholittoman oluen arvio. Mikkellerin Weird Weather -sarjaan kuuluu neljä erivahvuista IPA:a, joista tämä Non-Alcoholic IPA on 0,3 % vahvuinen New England -tyylinen IPA. Pantu De Proefbrouwerij’lla, valmistuksessa käytetty ohraa, kauraa ja ruista. Näillä spekseillä vaikuttaa jo ihan lupaavalta yritykseltä, ainakin mitä alkoholittomiin tulee.

Lasissa hailakkaa, vaaleankeltaista ja sameaa nestettä. Yllättävän pitkäkestoinen vaahto nousee n. sormenpaksuiseksi. Tuoksu on melko mieto, mutta miellyttävä. Aromihumaloinnista tulee raikas hedelmäisyys sekä hieman makeutta.

Maultaan olut pääsee yllättämään positiivisesti. Yllättävän hyvä humalan potkaisu iskee heti. Katkeroa on kohtuullisesti, sitrus ja trooppiset hedelmät maistuu. Runkoakin löytyy hieman tasapainottamaan, vaikka erittäin kevyttä juotavaahan tämä on. Erittäin mehuisaa, makeuttakin löytyy hieman, mutta selvästi katkerovetoinen olut.

Hiilihappoa on tuntuvasti. Alkoholittomuus paistaa eniten läpi jälkimaussa – sitä ei juuri ole. Suurin osa mausta katoaa sillä samalla hetkellä, kun olut ohittaa kurkunpään. Jälkimausta tulee mieleen kivennäisvesi, joka on maustettu humalilla.

Yllättävän hyvin on saatu NEIPA käännettyä alkoholittomaksi. Humalointi on suhteellisen vahvaa, mutta ei peitä kokonaan muuta makua. Makupuolelta ihan onnistunut, vaikka kyllähän tämä jää kaikilta osin ”oikeita” isoveljiään kevyemmäksi. Vielä jos jotenkin saisi taiottua lisää tukevuutta runkoon ja jälkimakuun pituutta, olisi jo vaikea erottaa ns. oikeasta NEIPA:sta. Ihan hyvä olut näin viikolla nautittavaksi ennen aikaista herätystä. Pisteytyksessä huomioitu holittomuus.

Pisteytys

Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 6/10 Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 12/20
29/50

Untappd-pisteet: 3/5

Olutarvio: Mikkeller Nelson Sauvin Brut Peach

Tänään lasiin kaatui Mikkellerin Nelson Sauvin Brut Peach. Innokkaimmat blogin seuraajat varmasti muistavat, että join tämän oluen tavallisen, ei-persikkaisen version tuossa muutama päivä sitten ja pidin siitä kovasti. Tässä vielä muistin virkistykseksi linkki aiempaan arvioon: https://kalijanjuonnissa.blogspot.com/2019/03/olutarvio-mikkeller-nelson-sauvin-brut.html Tämä persikkaversio on ainakin etiketin mukaan spekseiltään samaa olutta vahvuutta (8,8 %) myöten sillä erotuksella, että valmistuksessa on käytetty persikkaa. Rima on asetettu melko korkealle, sillä perusversio oli aivan erinomainen, monipuolinen olut.

Lasissa olut näyttää aivan yhtä houkuttelevalta kuin tavallinen versiokin. Hieno vaahto ja tummanoranssi väri, erittäin fotogeeninen olut. Tuoksussa sitten tuleekin jo hieman eroa, tämä erottuu selvästi makeampana ja hedelmäisenä. Greippiä ja persikkaisuutta löytyy, ehkä hitunen myös happamuutta taustalla.

Maultaankin tämä persikoitu painos on reilusti makeampaa. Tavallinen

Nelson Sauvin Brut on erittäin kuivaa, lievästi hapanta ja belgihiivaisen mausteista. Tässä mausteisuus on yhtä lailla läsnä, mutta muuten maut painottuvat enemmän makean hedelmäiseen puoleen. Tavallisen version kantava kuivuus puuttuu ja tilalla on äklomakeaa sokeroitua lientä. Lieköhän tässä käytetty sokeriliemessä säilöttyjä persikoita vai mitä? Hedelmäisyyttäkin on enemmän, mutta en tätä kyllä persikaksi tunnistaisi, jos sokkona joisin. Huomioitavaa on, että persikkaversiossa nousee ehkä hieman enemmän esiin viinirypäilesyys, jonka yhdistin hedelmäkarkkeihin perusversiossa.

Suutuntuma tässä on onneksi sama perusversiossa, keskitäyteläistä ja hiilihappoista. Alkoholi maistuu kuitenkin hitusen enemmän tässä läpi, mutta vasta oluen lämmetessä. Jälkimaku on kuiva.

Tässä oluessa kyllä pätee sanonta ’less is more’. Perusversio Nelson Sauvin Brutista oli erinomainen, moniulotteisen viinimäinen olut, jota joi mielellään hitaasti ja säästellen. Tämä persikkaversio taasen täytyy juoda hitaasti, sillä ylivedetty makeus alkaa äklöttää jo muutaman suullisen jälkeen. Lieköhän persikoiden lisäksi lisätty myös kandisokeria vai onkohan sokerinpilkkojaentsyymit jätetty pois vai mikä tästä tekee näin sokerista? Aikamoinen pettymys. Ulkonäköä lukuunottamatta ala-arvoinen esitys.

Pisteytys

Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 4/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 8/20

25/50

Untappd-pisteet: 2/5

Olutarvio: To Øl Trocken

Taas tanskalaista olutta, mutta tällä kertaa eri panimolta. Kryptisellä etiketillä varustetun pullon kyljessä lukee ’Dry India Pale Ale’, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole Brut IPA. Tarkemmin tarkisteltuna kyseessä on pilsner- ja münich-maltailla ja kölsch-hiivalla valmistettu olut, joka on humaloitu cascadella. Virallisesti panimo itse mainostaa tätä ’Brut-inspired IPA:ksi’ ja oluen on mainittu yhdistelevän IPA:n ja pilsnerin parhaat elementit. No, saa nähdä, toivottavasti tässä maistuu muukin kuin humalointi.

Vaalean kirkkaankeltainen (kuva vääristää) ja läpinäkyvä olut, johon nousee jonkin verran vaahtoa. Pilsneriltähän tämä ainakin ulkonäön perusteella vaikuttaa. Tuoksussa tämä erottuukin sitten jo omakseen, sitä hallitsee reipas kukkainen ja sitruksinen humalointi, mikä ilmeisesti on cascadelle tyypillistä.

Maistettaessa ensiksi iskee oluen kuivuus ja humaloinnin voimakkuus. Makeuden puute päästää hedelmäisen ja sitruksisen humaloinnin valloilleen etenkin jälkimaussa. Mallaspuolelta löytyy selvästi pilsmäistä (ja kölschmäistäkin) täyteläisyyttä, mutta se jää aikalailla katkeron alle. Maku oikaisee suoraan maltaisuudesta katkeroon ehkä hieman liiankin yhtäkkisesti, mutta toisaalta melko hedelmäinen humalointi luo myös omaa kontrastiaan kuivan rungon kanssa. Jostain kummasta myös maistan hieman savuisuutta tässä oluessa, vaikka sitä ei olekaan missään muodossa lisätty – lienee humaloinnin sivutuote, jonka henkilökohtaisesti assosioin savun mauksi.

Suutuntumaltaan olut on täyteläistä eikä 6 % alkoholipitoisuus maistu läpi. Jälkimaku muodostuu reippaan katkeron jättämästä hienoisesta poltteesta. Hiilihappoja on kohtalaisesti

Trocken on rungoltaan suht täyteläistä olutta, joka kääntyy suoraan vahvasti katkeroidun IPA:n puolelle kulkematta lähtöruudun kautta. Tavallaan ymmärrän mainospuheet pilsnerin ja IPA:n parhaiden puolien yhdistämisestä, mutta hyppäys makujen välillä on liian äkkinäinen ja tasapaino on selvästi enemmän katkeralla puolella. Ei sentään jää aivan Brut IPA:jen tasolle yksipuolisuudessaan. Ihan juotavaa tämä on, mutta näin toista kuivaa olutta peräkkäin juodessa tekisi jo mieli muuta.

Pisteytys

Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 13/20

32/50

Untappd-pisteet: 3,25/5

Olutarvio: Mikkeller SpontanDoubleBlueberry 2018

Mikä olisikaan parempaa kuin raskaan harjoitteluviikon jälkeen nauttia laatuolut kaikessa rauhassa? Eipä varmaan mikään. Tänään päätinkin juhlistaa viikonloppua Mikkellerin (milloinkohan nämä loppuu?) Spontandoubleblueberryllä. Kyseessä on D’proefilla pantu 9 % vahvuinen belgisour, jonka valmistuksessa on käytetty reilusti aitoja mustikoita ja kypsytetty 3 kuukautta tammitynnyreissä.

Lasissa olut on syvän tummanpunaista, pinnalle jää vaaleanpunainen vaahto, joka laskeutuu aika nopeasti ohueksi kerrokseksi. Tuoksu ei sinänsä ole kovin voimakas, sitä hallitsee lambicmaisen tallimainen happamuus sekä marjaisuus. Muistuttaa tuoksultaan melko paljon kriekejä, ehkä marjaisuus on hieman hapanta kirsikkaa pehmeämpää. Oluen lämmetessä tuoksussa marjaisuus nousee hieman enemmän esiin ja mustikkakin erottuu paremmin.

Maku noudattelee tuoksua. Reipas lambicmaisen maamainen/puumainen happamuus on erittäin voimakkaana esillä. Jälkimaussa sitten hieman pehmeämpää mustikkaisuutta. Lämmetessä myös maussa mustikkaisuus nousee enemmän esille happamuuden hieman hellittäessä. Odotin tämän olevan hieman makeampaa johtuen mustikoista, mutta tämä olikin erittäin kuivaa ja hapanta.

Suutuntumaltaan olut on täyteläistä, alkoholi ei tule läpi. Hiilihappoja on reippaasti. Happamuutta ei ole tässä säästelty, se tuntuu nielussa ja suun perukoiden limakalvojen supistuessa. Olut onkin tästä syystä hitaasti nautittava. Pienon pelko tulevasta närästyksestä heräilee olutta juotaessa. Aidon mustikoiden käytön tunnistaa jälkimaussa,  maistuu juuri siltä kuin olisi hetki sitten syönyt kourallisen tuoreita mustikoita ja niiden sisältämä luonnollinen sokerisuus olisi jo hälvennyt jättäen vain hapot suuhun.

Kokonaisuudessaan aivan hyvä, lambictyyppinen marjasour. Odotuksissa oli kyllä jotain makeampaa, mustikkaisuuden ja aiempien Spontan-sarjan oluiden perusteella. Kyllä tätä kriekin ja lambicien ystäville voisi aika varauksetta suositella. Tasapaino olisi voinut olla ehkä hieman enemmän marjaisuuden kuin happamuuden puolella, mutta mitenkään ylitsepääsemätön tämä ero ei ole.

Pisteytys

Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 16/20
38/50

Untappd-pisteet: 3,75/5

Olutarvio: Mikkeller Nelson Sauvin Brut

Mikkellerin Nelson Sauvin Brut (joskus myös Mikkeller Nelson Sauvignon) on 8,8 % vahvuista (Belgiassa pantua) belgialea, joka on käytetty alehiivalla sekä brettalla ja käymisen loppuunsaattamiseksi olueen on lisätty sokereita pilkkovia entsyymejä. Tämän jälkeen olutta on kypsytetty kolme kuukautta itävaltalaisissa viinitynnyreissä. Lopputuloksena onkin erittäin kuiva ja viinimäinen olut, johon Nelson Sauvin -humala tuo vielä oman lisänsä. Aukaisin ja join tämän oluen lukematta mitään esitietoja ja luulin saavani jotain lambicmaista belgisouria etiketin ”Belgian Wild Ale” -tekstin perusteella, mutta jouduinkin yllättymään melkoisesti!

Lasissa olut näyttää erittäin houkuttelevalta. Läpikuultavan  tummanoranssin oluen päälle nousee hieno suurikuplainen ja kumpuileva vaahtokerros, joka laskeutuu melko hitaasti. Tuoksu on monipuolinen. Hiven greippistä hedelmäisyyttä, jopa hieman makeutta. Bretan tuomaa tallisuutta taustalla, ehkä jopa viinimäisyyttä. Ensinuuhkaisusta tuli hieman mieleen jopa vanha kunnon Orval.

Maultaan olut on erittäin kuivaa, mikä ei sinänsä yllätä entsyymien käytön johdosta. Entsyymien käyttö oluessa ei hirveänä nosta odotuksiani, sillä niistä tulee mieleen Brut IPA:t, joihin suhtaudun hieman epäillen. Tässä oluessa kuitenkin makuun on saatu niin paljon muutakin kuin pelkkiä katkeroita ja kuiva runko tuo maut hyvin yhteen. Belgihiiva tuo olueen hieman pippurista 

mausteisuutta ja bretan myötä olut on hivenen hapanta. Katkeroakin löytyy reippaasti loppumausta. Jännänä sivuhuomiona loppumaussa mausteisuus ja katkeroiden yhteisvaikutuksesta syntyvä maku assosioituu mielessäni jotenkin salmiakkijauhetta sisältäviin hedelmäkarkkeihin, mikä on ehkä hieman kummallinen ominaisuus. Oluesta löytyy kyllä myös hieman valkoviinimäisiä piirteitä, ehkä eniten juuri kuivuuden ja Nelson Sauvin -humaloinnin vuoksi.

Suutuntumaltaan olut on täyteläistä ja reippaan hiilihappoista, kuohahtaa suussa melko kivasti. Alkoholi ei tule läpi, paitsi vasta lasissa aivan lämmenneenä. Muistuttaa suutuntumaltaan hieman jotain kuohkeaa tripeliä, josta alkoholi on saatu tehokkaasti piiloon.

Kokonaisuudessaan Nelson Sauvin Brut on hieman kuohu-/valkoviinimäistä kuivaa olutta, mutta mukana on myös maltaisuutta, belgihiivojen tuomaa mausteisuutta sekä brettaista happamuutta. Monipuoliset maut sopivat jopa yllättävän hyvin yhteen eikä loppuunkäyttäminen entsyymien avulla haittaa. Erittäin hienoa ja moniulotteista olutta. Mitenköhän käy saman sarjan persikkaversion kanssa, täytynee maistaa sitäkin pikapuoliin!

Pisteytys

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 16/20
41/50

Untappd-pisteet: 4/5

Olutarvio: Mikkeller Oregon Fruit Series: Berliner Weisse Strawberry & Coffee

Maaliskuun Beer Mail avattu ja sieltä ensimmäisenä testiin päätyi Mikkellerin nimihirviöolut Oregon Fruit Series: Berliner Weisse Strawberry & Coffee. Tämän 3,7 % vahvuisen oluen valmistuksessa on käytetty amerikkalaisen Oregon Fruitin mansikoita sekä tanskalaisen Coffee Collectiven gourmetkahvia.

Isosta tölkistä lasiin kaadettu olut on melko samean oranssia, menisi melkein jostain NEIPA:sta paitsi vaahtonsa osalta. Varovaisesti kaataenkin olut kuohuu melko paljon ja jättää korkean, kumpuilevan vaahtokerroksen, joka laskeutuu varsin hitaasti. Tuoksu on melko mieto, weissemäinen lievä happamuus marjoilla varustettuna. Mieleen muistuu aikoinaan juotu mustikkasiirapin kanssa tarjoiltu Hailuodon Weisse.

Maussa happamuus puraisee ensi alkuun. Marjaisuus on melko maltillista, mutta jälkimaussa mansikan kirpeys maistuu selvästi, muuten en ehkä sokkona mansikkaa tunnistaisi. Marjojen ja happaman maltaisuuden alta paljastuu selvästi kahvipaahteisuus, kuitenkin melko pehmeänä. Jotenkin kaikki yksittäiset maut jäävät melko miedoiksi, mutta toimivat kuitenkin yllättävän hyvin yhdessä.

Suutuntumaltaan olut on hyvä, hiilihappoja on reilusti ja täyteläisyyskin on kohdillaan, ainakin vahvuuteen nähden. Jälkimaku on yllättäen myös kevyt, suun perukoille jää pieni happamuus ja mansikan kirpeys. Mansikan ja kahvipaahteen combosta tulee hieman mieleen vadelma-salmiakki-makuyhdistelmä, joka toimii usein varsin hyvin. Kyllähän tämä melkoinen kuriositeetti oluena on, eikä välttämättä tule erikseen hankittua toiste, mutta mielelläänhän tämän maisteli. Tekisi mieli testata myös muita näitä Oregon Fruit Seriesin oluita.

Pisteytys

Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 15/20
36/50

Untappd-pisteet: 3,5/5

Yhteenveto: Mikkeller Beer Mail 2/2019

Näin kuun loppuun ja (melkein) kaikki satsin oluet maisteltuna on ihan hyvä katsoa Mikkellerin halvemman kuukasiboksin helmikuun tarjontaa hieman tarkemmin ja miettiä, oliko tämä erä kannattava ostos. Muutamasta laatikon oluesta olenkin jo hieman tarkemmin kirjannut blogiin ja lopuista laitan tähän ylös ainakin lyhyen kuvauksen. Ekstranahan tässä kuussa laatikossa tuli kahdeksan oluen lisäksi myös olutlasi. Tällä kertaa kaikki oluet olivat myös Mikkellerin omia tuotteita.

1. Spontancherry Frederiksdal

Erittäin hyvä lambic-tyyppinen wild sour ale makeilla kirsikoilla maustettuna. Hieman punaviinimäinen yleisvaikutelma. Tasapainoinen tuotos, josta ei paljon moitteita löytynyt. Tästä löytyykin tarkempi arvio.

Untappd: 4/5

2. Bean Geek: Hazy IPA

Bean Geek -suklaayrityksen kanssa yhteistyössä tehty NEIPA, jonka valmistuksessa käytetty kaakaopapuja. Jännän näköistä, melkein limelonkeron väristä vihreään taittavaa sameaa IPA:a. Sitruksista, ehkä jopa appelsiinista, katkeroakin sopivasti. Jos oikein kuvittelee, jälkimausta ehkä voi löytää tummasuklaisen kitkeryyden. Kepeää, sessioitavaa. Ihan ok mehukaljaa.

Untappd: 3,5/5

3. Bean Geeks: Chocolate Session Porter

Samaisen suklaafirman kanssa yhteistyössä tehty suklaaportteri, jossa myös kaakaopapuja. Vain 5,5 % vahvuiseksi porteriksi erittäin täyteläistä ja maukasta porteria. Ei uskoisi näin miedoksi, erittäin makeaa, reippaan suklaista. Paahteisuutta ja katkeroakin löytyy. Hyvä tasapaino, kallistuu makean puolelle. Jälkimaku jäi hieman ohueksi, mutta muuten ei suurempia moitteita. Tämmöistä kun saisi lähikaupasta, niin ei aina tarvisi hakea tummia oluitaan Alkosta!

Untappd: 3,75/5

4. Are you shore?

Mikkellerin ensimmäinen brut IPA. Ei mitenkään erityisen hyvää, mutta sinällään mielenkiintoinen tekele. Tässä tarkempi arvio.

Untappd: 2,75/5

5. Green Gold

Perinteistä jenkki-IPA:a, 7 %. Käsittääkseni Mikkellerin aikaisempaa tuotantoa ja ihan laadukasta olutta. Tuoksussa reippaasti greippejä. Maussa havuisan saippuaista katkeroa, greippiäkin löytyy. Reippaan maltainen runko, jossa ei erityisesti karamellisyyttä. Tymäkkä humalointi, pysyy kuitenkin kasassa. Vähän jäi tuo saippuaisuus kaivelemaan, ei taida myöskään olla tuoreimmasta päästä; parasta ennen -päiväys 30/08/19.

Untappd: 3,5/5

6. Peter, Pale and Mary

APA:a, vahvuudeltaan 4,6 %. ’Folk Pale Ale’. Tämä oli melko epämiellyttävän makuista. Liian kitkerää ja tunkkaista. Maussa hieman karamellista, leipäistä mallasta ja sen päällä erittäin paljon havuisaa katkeroa. Vahvuutee

n nähden täyteläistä, kepeä kokonaisuus, mutta tunkkaista. Kuinkahan tuoretta tämäkään on? Parasta ennen 9/19.

Untappd: 2,25/5

7. Not Just Another Wit

Vahva witbier, 7,6 %. Tämän kohdalla tuntui, että pieni 0,3 l kokoinen tölkki jäi kesken. Raikas, reippaan maltainen ja hienosti maustettu olut, jossa myös sopivasti katkeroa. Hienoisesti myös happamuutta. Monipuolinen olut, jossa paketti pysyy hyvin kasassa. Tarkempi arvio löytyy täältä.

Untappd: 3,75/5

8. Mission Chinese Beer

Sichuaninpippurilla maustettua 4,5 % vahvuista pilsneriä. Alun perin valmistettu juhlistamaan sanfranciscolaista Mission Chinese -ravintolaa. Kepeää vaaleaa olutta, jossa tuoksusta jo erottuu hienoinen yrttisyys. Maussa hieman pippuria ja mausteita, ehkä korianteria ja neilikkaa (näitä ei siis ole olueen lisättyinä). Mausteet kyllä erottuvat, mutta eivät dominoi makua liikaa. Melko helposti juotavaa, raikasta olutta. Mausteisuus ei erityisemmin säväytä, mutta toimii ihan kohtuullisesti. Ihan ok mausteolueksi.

Untappd: 2,75/5

9. SpontanYuzu

Mikkellerin Spontan-sarjaa, mausteena aasialaista yuzu-sitrushedelmää. Reippaan sitruksista, happamuudeltaan jopa hieman pistävää. Sitruunamehuisaa, hieman myös makeaampaa mandariinia/satsumaa mukana. Reippaan kirpeän hapanta, hieman jopa limsamaista. Ei mitenkään "maamaisen" hapanta. Oikein oivaa. Vahvuudeltaan 7,7 %, ei kyllä maussa tunnu.

Untappd: 3,75/5

Näin yhteenvetona täytyy sanoa, että olin ihan tyytyväinen tähän helmikuun pakettiin. Muutama tosi hyvä olut ja pari vähän kehnompaa, loput ihan hyvää keskitasoa. Uusi olutlasi oli myös hyvä bonus! Innolla odottelen jo maaliskuun pakettia, siitä on ainakin spoilattu jo pari Mikkellerin omaa Nelson Sauvin wild alea. Toisaalta pakko myöntää, että jos tästä olisi joutunut täyden hinnan maksamaan, niin ehkä silloin olisi jäänyt kaipaamaan vielä jotain parempaa, mutta näin puoleen hintaan (~25€ postikuluineen) tämä oli kyllä erittäin hyvä setti ja ehdottomasti hinnan väärti!

P.S. Mikäli haluat kokeilla tätä kuukausiboksia, tästä linkistä klikkaamalla saat ensimmäisen kuukauden puoleen hintaan, samalla antaen minulle saman tarjouksen: http://mikkelleraps.refr.cc/kalijanjuonnissa